Osteoporoosi eli luukato koskettaa jopa 350 000 suomalaista. Usein oireettomaan tautiin liittyy joitakin tunnusmerkkejä, joista sen voi huomata ajoissa.
Osteoporoosi eli luukato on sairaus, jossa luun lujuus heikentyy ja sen rakenne haurastuu. Osteoporoosi altistaa sairastavan herkemmin luun murtumille ja hajotessaan luun rakentajasolut uudistavat luuta tavallista hitaammin.
Vaikka luun haurastuminen on normaali osa ikääntymistä, huomattavamman tai tavanomaista nopeamman luun haurastumisen voidaan katsoa olevan osteoporoosia.
Sairaudessa luun aineenvaihdunta häiriytyy, kun siihen kiinnittyvät luun hajottajasolut rikkovat luuta nopeammin kuin rakentajasolut uusivat sitä.
Siitä huolimatta, että osteoporoosi on yleisintä iäkkäillä ihmisillä ja etenkin vaihdevuodet ylittäneillä naisilla, voi sitä esiintyä kaikenikäisillä henkilöillä sukupuolesta riippumatta.
Osteoporoosi on usein oireeton tai hyvin vähäoireinen, mutta sen voi huomata joistakin hienovaraisista tunnusmerkeistä. Joillakin ihmisryhmillä on myös korkeampi riski sairastua osteoporoosiin.
Seuraavaksi käymme läpi taudin varoitusmerkkejä ja riskitekijöitä.
Näin tunnistat osteoporoosin
Luustoliiton mukaan osteoporoosi on usein oireeton ennen, kun sairastava kärsii ensimmäisestä luun murtumasta.
Tautiin liittyy kuitenkin muutamia hienovaraisia oireita, jotka voivat enteillä osteoporoosista.
Osteoporoosin tunnusmerkkejä ovat:
- Arjen tilanteissa tullut luun murtuma
- Vähintään 4 cm lyhentynyt pituus
- Kumara ryhti
- Äkillinen selkäkipu
On kuitenkin huomioitava, että jokainen osteoporoosiin sairastunut ei välttämättä kärsi näistä oireista. Toisinaan tauti voi olla myös oireeton ja siksi on tärkeää tiedostaa osteoporoosille altistavat riskitekijät.
Osteoporoosin riskitekijät ja -ryhmät
Vaikka osteoporoosia esiintyy eniten ikäihmisillä, voi siihen sairastua kaiken ikäiset. Tietyillä ryhmillä on kuitenkin suurempi riski sairastua osteoporoosiin.
Osteoporoosi riskiryhmiä ovat:
- Vaihdevuodet ohittaneet naiset: hormonikierron muutokset vaikuttavat luiden terveyteen.
- Ikääntyneet henkilöt
- Syöpäpotilaat: syöpähoidot voivat vaikuttaa luuston terveyttä ja luun aineenvaihduntaa
- Reumaa, diabetesta ja munuaissairautta sairastavat
- Henkilöt, joilla on kalsiumin aineenvaihduntaan vaikuttava sairaus kuten keliakia tai maksasairaus
- Syömishäiriötä sairastavat henkilöt
Osteoporoosin riskitekijöitä ovat:
- Perinnöllisyys: henkilöillä, joiden vanhemmilla on osteoporoosi, on suurempi riski sairastua
- Alipaino: paino rasittaa ja näin ollen vahvistaa luustoa
- Liian aggressiivinen laihduttaminen ja aliravitsemus
- Liikkumattomuus: liikunta rasittaa ja vahvistaa luustoa
- Vähäinen kalsiumin saanti: kalsium on tärkeä aine luuston terveydelle
- Tupakointi: haittaa luuston terveyttä
- Ruokasuolan runsas käyttö
- Tietyt lääkkeet: esimerkiksi kortisoni ja epilepsialääkkeet nopeuttavat D-vitamiinin poistumista kehosta. D-vitamiini on tärkeä aine luiden terveydelle.
Diagnosointi ja hoito
Osteoporoosi voidaan todeta muutamalla tavalla. Murtumien yhteydessä luukato todetaan usein röntgenkuvilla. Varhaisia diagnooseja voidaan kuitenkin tehdä myös esimerkiksi luuntiheysmittauksilla, joissa osa luustosta tutkitan kuvantamistekniikalla.
Kun diagnoosia tarkennetaan, voidaan potilaalta ottaa myös verikokeita. Näin voidaan selvittää, onko osteoporoosi itsenäinen sairaus vai toisesta sairaudesta aiheutuva oire.
Diagnoosin jälkeen osteoporoosia voidaan hoitaa eri tavoin. Yleisesti tavoitteena on vähentää luun murtumien riskiä ja määrää.
Tämä tehdään parantamalla kalsiumin ja D-vitamiinin saannin määrää ja imeytymistä ruokavaliossa ja panostamalla oikeanlaiseen liikuntaan, kuten lihaskunnon vahvistamiseen. Sairastuneille suositellaan usein myös kalsium-D-vitamiini-lisäravinteen syömistä.
Osteoporoosiin on olemassa myös lääkkeitä, joskin niitä ei suositella kaikille sairastuneille. Terveyssivusto Puhtin mukaan lääkehoito aloitetaan aina, jos todetaan osteoporoosiin liittyvä murtuma, mutta lääkitystä voidaan harkita myös muissa tilanteissa.
Toisaalta osteoporoosilääkityksen tarve ja kesto on aina yksilöllinen ja se arvioidaan tilanteen mukaan.
Kuten kaikkiin lääkkeisiin, myös osteoporoosilääkkeisiin liittyy riskejä, joista voit lukea lisää tästä linkistä.
Osteopenia ja osteoporoosin ennaltaehkäisy
Ennen osteoporoosia potilaat voivat kärsiä sairauden esiasteesta eli osteopeniasta. Osteopeniassa luun haurastuminen on jo alkanut, mutta ei ole edennyt yhtä pitkälle kuin osteoporoosissa.
Nuorilla osteopeniaan sairastuneilla potilailla on oikeanlaisen hoidon avulla mahdollisuus palauttaa luuntiheys sairautta edeltävään tilaan, sillä luu saavuttaa huippumassansa noin 20–30 vuoden iässä.
Hoitamattomana osteopenia voi kuitenkin kehittyä osteoporoosiksi. Sen vuoksi on tärkeää tietää, kuinka osteoporoosia voi ennaltaehkäistä.
Miten ennaltaehkäisen osteoporoosia?
- Syö riittävästi kalsiumia ja D-vitamiinia
- Harrasta liikuntaa, joka aiheuttaa luulle tärähdystä (esimerkiksi reipas kävely, juoksu ja palloilulajit)
- Myöhemmällä iällä keskity lihasta ylläpitävään liikuntaan
- Lopeta tupakointi ja käytä alkoholia maltillisesti
- Pidä huolta hormonitasapainosta etenkin vaihdevuosien aikana (etenkin estrogeenilla ja testosteronilla on tärkeä vaikutus luihin)
- Tarkista tarvittaessa lääkitys ja niiden vaikutukset luiden terveyteen.
Jos opit tästä artikkelista jotain tai koit sen informatiiviseksi, jaa se myös läheisillesi. Siten voimme kaikki laajentaa tietoamme osteoporoosista ja sen ennaltaehkäisystä.
LUE MYÖS:
