Nuoruudessan hän ei vaikuttanut lapselta, jonka oli tarkoitus järisyttää maailmaa. Pian kuitenkin tuli vanhempien pelkäämä ja nuorison rakastama supertähti.
Vuonna 1948 Yhdysvaltain Detroitissa syntyi poika, joka tulisi mullistamaan musiikkia lopullisesti.
Tuleva tähti varttui työväenluokkaisessa perheessä, jota hän myöhemmissä haastatteluissan kuvaili sanalla ”periamerikkalainen”.
Hänet ristittiin Vincent Furnieriksi, mutta hänestä tuli myöhemmin tunnettu – ja pahamaineinen – aivan toisella nimellä.
Tämän tulevan supertähden isä oli protestanttiuskoinen pastori, joka tunnettiin mukaansatempaavista saarnoistaan.
Isä kykeni pitämään seurakunnan huomion tuntikausia huumorilla ja tarinankerronnalla, jonka hänen poikansa myöhemmin kertoi auttaneen myös häntä itseään kehittämään omaa lavaesiintymistään.
Uskon lisäksi isä rakasti musiikkia, etenkin artisteja kuten Elvis Presleya ja Frank Sinatraa.
”Sukulaiseni olivat kuin hahmoja 1940-luvun elokuvista. Setäni Lefty oli peluri, joka asui Los Angelesissa ja seurusteli Ava Gardnerin kanssa. En usko nähneeni häntä muussa asussa kuin smokissa, martini toisessa ja savuke toisessa kädessä,” tähti sanoi kerran.
”Setäni Vince omisti biljardisalin. Hän oli entinen nyrkkeilijä, ja jokainen Detroitissa pelattu laiton biljardipeli oli hänen käsialaansa. Setäni tulivat käymään kylässä, istuivat polttaen savukkeita, joivat ja katselivat otteluita televisiosta. Seitsemän- tai kahdeksanvuotiaana istuin heidän kanssaan haistelemassa tätä meininkiä. He olivat todella hauskoja tyyppejä.”
Terveyshaasteita
Setänsä olivat kuitenkin vain sivuroolissa tulevan tähtemme elämässä, ja hänen todellinen intohimonsa kohdistui lapsena aivan johonkin muuhun.
Baseball – amerikkalainen pesäpallo – oli hänen ensirakkautensa, ja hän vietti pitkiä kesäpäiviä kentällä hansikas kädessä aamusta aina auringonlaskuun asti.
”Elin pesistä varten”, hän sanoi muistellessaan lapsuuttaan.
Täysin ilman haasteita hän ei kuitenkaan varttunut. Hän alkoi kärsiä vakavista astmakohtauksista, jotka johtivat lopulta tiukkaan lääkärinmääräykseen – perheen tulisi muuttaa paikkaan, jossa ilma olisi hänelle parempaa hengittää. Niinpä perhe muutti Detroitista Phoenixiin, Arizonaan, missä kuiva ilmasto tarjosi astmaan helpotusta.
”Minulla on astma; syntymästä asti”, hän kertoi eräässä haastattelussa.
Lukiovuosinaan Vincent kukoisti. Hän oli suosittu, urheilullinen ja energinen ja vaikutti olevan menossa kohti perinteistä ja menestyvää tulevaisuutta.
Sitten eräs hetki muutti kaiken.
Vincent näki Beatles-yhtyeen televisiossa ja se jos jokin herätti hänessä jotain odottamatonta. Lähes yhdessä yössä musiikista tuli hänelle pakkomielle.
”The Ed Sullivan Show’n esittämisen jälkeisenä päivänä, kun tulin kouluun, oli kuin jokin outo vallankumous olisi iskenyt oppilaisiin… Beatlesit olivat minulle perimmäinen katalysaattori… kokeilla itse musiikkia”, hän kertoi.
Pian Vincent ystävineen perustivat oman yhtyeensä – parodiabändin – aluksi vain vitsinä. Tämä bändi ja sen musiikki alkoi kuitenkin elää aivan omaa elämäänsä.
Kaikki alkoi, kun hän ja ystävät päättivät esittää parodian The Beatlesista lukionsa vuotuisessa esityksessä.
Kuten yksi bändin jäsenistä myöhemmin muisteli, he panivat peruukit päähänsä, kutsuivat itseään Earwigeiksi – korvaperuukeiksi – ja esittivät imitaatioita Beatlesin kappaleista.
Se, minkä oli tarkoitus olla vain pelkkä kertaluontoinen vitsi, johti kuitenkin johonkin suurempaan.
Herättääkseen vitsin – ja bändinsä, kunnolla eloon he ottivat mukaan lisää muusikoita, kuten kitaristit Glen Buxtonin ja John Tatumin. Humoristisia, hieman muunneltuja versioita Beatles-kappaleista esittävästä yhtyeestä tuli yllättäen hitti koululaisten keskuudessa.
Jo varhainen maku esiintymisestä ja huomiosta sytytti bändin jäsenissä jotain syvempää – se, mikä oli alkanut vitsinä, alkoi tuntua projektilta, jonka voisi ottaa vakavasti.
Kun bändin jäsenet harjaantuivat soittajina ja sitoutuivat bändiinsä, he alkoivat kehittyä myös musikaalisesti.
He valitsivat uuden nimen – Spiders – ja alkoivat soittaa keikkoja koulun tansseissa, ja jopa pienillä klubeilla. Suosio kasvoi nopeasti, ja pian heistä tuli tunnettu esiintyjä Phoenixin musiikkipiireissä.
Riskialtis päätös
Valmistuttuaan lukiosta, bändin jäsenet ottivat riskin ja muuttivat Los Angelesiin jahtaamaan mahdottomalta tuntuvaa unelmaa.
Alkuajat enkelten kaupungissa olivat rankkoja. He olivat rahattomia, nukkuivat usein puistojen penkeillä ja söivät mitä sattuivat saamaan kokoon.
Hitaasti asiat alkoivat muuttua. Bändin soundi terävöityi, imago synkkeni ja heidän esiintymisistään tuli teatraalisempia – sellaista, jota yleisö ei ollut koskaan ennen nähnyt.
Se, mikä erotti heidät muista yhtyeistä, oli paitsi musiikin tyyli mutta myös esitykset, jotka olivat kuin spektaakkeleja.
Oli verta, järkytystä ja kauhua – visuaalisia elementtejä, jotka saivat bändin konsertit vaikuttamaan enemmän teatterilta kuin musiikkiesitykseltä.
Vanhemmat olivat kauhuissaan mutta nuoriso ei ollut saada heistä tarpeekseen.
1970-luvun alussa he tekivät läpimurtonsa. Kappaleet kuten ”I’m Eighteen” ja ”School’s Out” muokkasivat kokonaista sukupolvea sytyttäen heissä kapinaa.
Pian yhtye oli tunnettu kautta maan, mutta äkkinäisen kuuluisiuuden mukana tuli myös painetta.
Mitä menestyneimmiksi bändin jäsenet tulivat, sitä enemmän he alkoivat käyttää alkoholia.
Vaikka ryypiskelyn oli aluksi tarkoitus olla vain osa ”rock ’n’ roll -elämäntapaa” muuttui pikkuhiljaa paljon vaarallisemmaksi.
Ensin alkoholi ei vaikuttanut ongelmalta, mutta vuosi toisensa jälkeen sen vaikutukset alkoivat painaa yhtyettä.
Sairaalaan kuoleman kielissä
Tähtemme nähtiin vain harvakseltaan ilman juomaa kädessään. Valtaosa hänen urastaan kuluikin ”toimintakykyisenä alkoholistina”.
Myöhemmin vuonna 1999 hänen vaimonsa Sheryl kertoi tähden kamppailusta alkoholismin kanssa VH-1-ohjelman haastattelussa
Sheryl kertoi, että tuolloin miehellä ei ”vaikuttanut olevan ilmeistä ongelmaa”.
”Jos hän olisi kaatunut tai käyttäytynyt väkivaltaisesti… uskon että häneen olisi kiinnitetty huomiota paljon nopeammin”, hän sanoi.
Supertähtemme myönsi itse kiistäneensä tilanteen vakavuuden pitkään. Hän muun muassa totesi, ettei ollut väkivaltainen tai hillitön juoppo – hän oli ”vain juoppo.”
Mutta 1970-luvun lopulla ongelmia oli mahdotonta sivuuttaa.
Alkoholi alkoi vallata hänen elämänsä, ja sen vaikutukset hänen terveyteensä, ihmissuhteisiin ja työhön alkoivat näkyä yhä selvemmin.
Oli hetkiä, jolloin hän ei edes muistanut levyttäneensä kokonaisia albumeita. Pahimmillaan hän joutui sairaalaan – henkihieverissä, aliravittuna ja lähellä kuolemaa.
Vuonna 1983 hän irrottautui alkoholista lopullisesti ja alkoi keskittyä elämänsä uudelleenrakentamiseen. Hän paransi välinsä vaimoonsa ja lapsiinsa, panosti terveyteensä ja alkoi eheyttää kristinuskoaan.
Vaikka tällöin synkkä ja teatraalinen lavaelämä tuntui kaukaiselta, pystyi hän hiljalleen rakentamaan myös uraansa uudelleen.
Rockin ensimmäinen ”konna”
Stara teki paluun lavoille 1980-luvun puolivälissä, osoittaen, ettei olisi aikeissa missään nimessä lopettaa uraansa. Päinvastoin.
Nykyään hänet tunnetaan yhtenä rockin suurimpina ikoneina – miehenä, joka muutti kaaoksen taiteeksi ja eli läpi synkkien syvyyksien palaten takaisin huipulle.
Tämä mies on kukas muukaan kuin Alice Cooper.
Tänä päivänä niin musiikkitoimittajat kuin hänen kollegansa pitävät 78-vuotiasta Alice Cooperia ”shokkirockin kummisetänä”.
Hän loi uransa kauhuelokuvista, vaudevillestä ja garage rockista inspiroituneena ja kehitti niistä uudenlaisen synkän, teatraalisen rock-musiikkityylin tarkoituksenaan järkyttää yleisöä.
Myöskään menestyksen tuomasta varallisuudesta ei ole valittamista, sillä aikaisemmin ”periamerikkalaiseksi lapseksi” itseään luonnehtinut Cooper on kerryttänyt uransa aikana itselleen arviolta 50 miljoonan dollarin omaisuuden.
Tätä nykyä rokkitähti asuu Paradise Valleyssa Arizonassa, Phoenixin esikaupunkialueella. Cooper on asunut Phoenixin alueella 12-vuotiaasta asti ja nykyisessä kodissaan jo usean vuosikymmenen ajan.
Arizonan kotinsa lisäksi hänellä on toinen talo Mauilla, Havaijilla.
Rockin ensimmäisenä ”konnana” tunnettu Cooper on muusikon lisäksi suuri golfin harrastaja sekä tunnollinen perheenisä. Hän on ollut avoin henkilökohtaisista arvoistaan ja sanonut kerran:
”Olen yksi ’hyvistä’”, Cooper kerran kuvaili itseään kertoessaan henkilökohtaisesta elämästään.
”Jos menet naimisiin rakkaasi kanssa, et koskaan tekisi mitään satuttaaksesi häntä. Jos olen rehellinen, olen nähnyt uskomattoman kauniita naisia ja silti sanonut: ’En ole kiinnostunut.’”
”Kuolemansopimus” vaimon kanssa
”Aiemmassa elämässään” Cooper oli tekemisissä useiden eri naisten kanssa. Hän seurusteli vuosia esimerkiksi Cindy Langin kanssa, ja eron jälkeen myös väitetysti näyttelijä Raquel Welchin kanssa.
Loppujen lopuksi mies löysi tosirakkaansa, tanssija ja koreografi Sheryl Goddardin, joka myös esiintyi hänen lavaesityksissään. Goddar ja Cooper menivät naimisiin vuonna 1976, mutta rakkaudessa on ollut myös ryppyjä.
1980-luvulla Cooperin alkoholismin aikana Sheryl haki avioeroa, mutta pari sai liittonsa korjattua seuraavana vuonna. Myöhemmin kaksikko sai kolme lasta: tyttäret Sonoran ja Calicon sekä pojan Dashiellin.
Vuonna 1995 kaksikko perusti myös Solid Rock -säätiön, joka tekee yhä tänä päivänä taiteeseen, musiikkiin ja koulutukseen keskittyvää nuorisotyötä Arizonan osavaltiossa.
Hiljattain Cooper puhui mediassa myös ”kuolemansopimuksesta”, joka hänellä on vaimonsa kanssa. Hän kuitenkin selvensi, että kyse ei ole mistään makaaberista ”itsemurhasopimuksesta.”
”Tarkoitan, että koska olemme melkein aina yhdessä, kotona ja tien päällä, jos jommallekummalle meistä tapahtuisi jotain, olisimme todennäköisesti yhdessä sillä hetkellä. Mutta kummallakaan meistä ei ole itsemurhasopimusta. Meillä on elinkautinen sopimus [toisiimme].”
LUE MYÖS:
- Maailmantähden elämä: rakkaus, menetys ja taistelu
- Heath Ledgerin tytär oli jäädä ilman perintöä – syynä testamentti
