Raakel Lignell puhui harvinaisen avoimesti lapsuudestaan Ylen Elämäni biisi -ohjelman klassisen musiikin erikoisjaksossa. Kyse ei ole vain yhdestä kappaleesta, vaan hetkestä, joka jäi määrittämään hänen suhdettaan musiikkiin.
Raakel Lignellin perhettä kohtasi tragedia jo ennen hänen omia vahvimpia muistojaan. Hänen isosiskonsa Säde kuoli leukemiaan seitsemänvuotiaana jouluna 1969. Kuolema jätti pysyvän varjon perheen ylle.
Lignell kertoi uusimmassa Elämäni biisin jaksossa, että häntä lohdutettiin uskonnollisilla mielikuvilla taivaasta ja siitä, että siskolla oli nyt kaikki hyvin. Hän kertoo omaksuneensa lohjduttajan roolin vanhemmillen.
Lignell kasvoi kodissa, jossa musiikki oli tarkasti rajattua
Lignell kasvoi helluntailaisessa yhteisössä, jossa arkea ohjasivat tiukat normit. Kotona kuunneltiin vain hengellisiä sävelmiä, eikä kehon vapaa liike ollut hyväksyttävää.
Siksi yksi sattumalta kotiin päätynyt levy muutti kaiken. Lignell kertoo, että kun hän kuuli klassista musiikkia ensimmäistä kertaa, se oli kokemus jolle ei ole sanoja. Se oli hänen mukaansa kokonaisvaltainen tunne-elämys.
– Mä sulkeuduin tyttöjen huoneeseen ja laitoin verhot kiinni ja ovet kiinni. Mä liikuin tämän tahdissa, liihottelin. Tanssiahan se ei tietysti saanut olla, koska se oli syntiä, hän muistelee.
Mielikuvituksessa mukana oli myös sisko, joka ei ollut enää elossa.
– Kun mä liihottelin siellä huoneessa, niin mä ajattelin että Säde on siellä mun kanssa niissä kultakengissä. Ja meillä oli varmaan siivet mun kuvitelmissa.
Lignell uskoo, että juuri tämä kokemus johti hänet myöhemmin viulun pariin. Musiikki ei ollut enää vain ääntä, vaan turvaa, lohtua ja tapa käsitellä asioita, joihin sanat eivät riittäneet.
Elämäni biisin klassisen musiikin erikoisjaksossa Lignellin lisäksi esiintyivät Sampo Marjomaa, Tommy Fränti, Lenni-Kalle Taipale ja Anna-Mari Kähärä. Jakson johti kapellimestari Dalia Stasevska, ja juontajana toimi tuttuun tapaan Katja Ståhl.
Olipa koskettavaa, surullista ja kaunista samaan aikaan…
