Brasilialainen turisti putosi tulivuoreen viime viikonloppuna, josta hänet löydettiin lopulta kuolleena. Tapaus on herättänyt suurta keskustelua siitä, kuinka vaarallisia tulivuoret todella ovat.
Harva ihminen ymmärtää noita vaaroja yhtä hyvin kuin Stephanie Coral Browitt, joka selvisi pahamaineisesta White Islandin tulivuoren purkauksesta vuonna 2019 – mutta maksoi siitä kovan hinnan.
Katastrofaalinen ratkaisu
Viisi vuotta sitten joulukuisena päivänä unelmien matkaksi tarkoitettu loma muuttui painajaiseksi, kun White Islandin tulivuori purkautui rajusti Uuden-Seelannin rannikolla.
Viikkoja ennen havaituista varoitusmerkeistä huolimatta turistien annettiin yhä matkustaa saarelle, mikä osoittautui lopulta karmivaksi virheeksi.
Maorin kielellä Whakaarina tunnetun tulivuoren purkaus vaati lopulta 22 kuolonuhria tuona päivänä. Liki puolet saarella olleista turisteista olivat kotoisin Australiasta tai Yhdysvalloista.
Kuolonuhrien lisäksi 25 ihmistä loukkaantui vakavasti tulivuoren äkillisessä purkauksessa, joka vapautti myrkyllisiä kaasuja ja synnytti aggressiivisen purkauksen heittäen kiviä ja tuhkaa korkealle ilmaan.
Kaaoksen keskelle jääneiden turistien joukossa oli 23-vuotias australialainen Stephanie Coral Brewit, joka oli paikalla risteilyn takia. Aurinkoisena alkanut lomapäivä muuttui täydeksi painajaiseksi ilman varoitusta. Stephanie kärsi purkauksessa karmivia vammoja ja menetti traagisesti isänsä, Paulin, sekä sisarensa, Krystalin.
– Parissa sekunnissa ymmärsimme, että kyse oli tulivuoren purkauksesta ja lähdimme juoksemaan henkemme kaupalla. Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei meillä ollut mitään mahdollisuutta päästä pakoon, Stephanie kuvaili karmivaa tilannetta People -sivustolle.
Stephanie oli purkauksen tapahtuessa vain 23-vuotias, kun hänen unelmien lomamatkansa muuttui painajaiseksi, joka muokkasi hänen elämäänsä lopullisella tavalla. Hänen isänsä ja sisarensa menehtyivät purkauksessa, mutta Stephanie selvisi itse jotenkin hengissä.
Nainen kärsi kuitenkin järkyttäviä palovammoja ympäri kehoaan, mutta tuskien keskellä hänen ajatuksissaan oli vain yksi ihminen: oma äiti.
MS-tautia sairastava perheenäiti oli jäänyt risteilyalukselle odottelemaan tuona päivänä, kun muu perhe lähti retkelle tulivuorelle. Kaaoksen ja purkauksen keskellä Stephanie sanoo saaneensa voimia siitä ajatuksesta, että tiesi äitinsä tarvitsevan häntä: ”Hän tarvitsee meitä. Minun on selviydyttävä hänen takiaan”.
Pelastustoimet herättivät kysymyksiä
Tulivuoren purkauksen aikana ja sen jälkeen suoritetut pelastustoimet saivat aikanaan kovaa kritiikkiä. Kun viranomaiset saivat tiedon purkauksesta, paikalle ei heti lähetetty virallisia pelastuskoptereita. Sen sijaan ne lähetettiin pääsaarelle Whakatanen kylään noin 80 kilometrin päähän tulivuoresta. Whakatanessa pelastajien oli tarkoitus ”odottaa seuraavia ohjeita ja tehtäviä”.
Käynnissä ollut seisminen toiminta, kova sade, heikko näkyvyys ja myrkylliset kaasut tekivät pelastustoimista todella vaikeita. Stephanie muistelee yhä kauhulla sitä tuskaista aikaa, jonka hän joutui odottamaan apua.
– Kaikki olivat maassa. Yksi ihminen makasi vieressäni mahallaan täysin levällään vain kiljuen tuskasta ja toinen taas huusi lähellä apua, hän kuvaili purkauksen jälkeisiä hetkiä ABC -kanavalle vuonna 2020.
– Muistan ajatelleeni: ”En tiedä, miksi ihmiset huutavat. Täällä ei ole ketään lähellämme, joka voisi tulla apuun. Olemme saarella keskellä valtamerta”.
Stephanie oli lopulta yksi 12 ihmisestä, jonka paikallisen helikopteriyrityksen lentäjät onnistuivat pelastamaan riskeeraamalla oman henkensä auttaakseen uhreja.
– Olen vihainen koko tilanteesta, mutta erityisen vihainen olen siitä, kuinka kauan avulla kesti saapua paikalle, Stephanie kuvailee.
– Nyt ymmärrän, ettei virallisia pelastajia ollut koskaan oikeasti tulossa. Oli vain nuo kolme lentäjää, jotka päättivät riskeerata henkensä pelastaakseen meidät. Ilman heitä olisimme kaikki kuolleet.
– Minä todella uskon, että jos apua olisi saatu aiemmin, enemmän ihmisiä ryhmästämme olisi selvinnyt elossa.
Järkyttävät vammat
Pelastuksen jälkeen Stephanien toipuminen oli kaikkea muuta kuin helppoa. Hän vietti kuusi tuskaista kuukautta sairaalassa kärsien järkyttävistä kivuista ja käyden useissa operaatioissa. Lääkärit joutuivat amputoimaan kahdeksan hänen sormistaan ja yli 70% hänen kehostaan mukaan lukien kasvot, kädet, jalat, rinta, selkä sekä vatsa, olivat palovammojen peitossa.
Tulivuoren purkauksen aiheuttamat palovammat olivat niin vakavia, että ne olivat tuhonneet kaikki ihon kerrokset jättäen paikalle vain karrelle palanutta ja mustaksi muuttanutta kudosta. Pienemmissä palovammoissa syntyy rakkuloita, joiden jälkeen iho toipuu, mutta nyt oli kyse jostain paljon vaikeammasta.
Matka toipumiseen ei ollut kuitenkaan pelkästään fyysisesti rankkaa. Se vaati häneltä myös valtavia henkisiä ponnisteluita.
Stephanieta hoidettuun happiterapialla, laserhoidoilla ja hän joutui käyttämään kompressioasusteita kellon ympäri. Toipumisessa tarvittiin myös puheterapiaa, jotta hän voisi jälleen kyetä puhumaan tavallisesta. Se oli rankka ja vaativa prosessi, mutta askel askeleelta hän otti harppauksia kohti tavallista elämää.
– On vienyt aikaa oppia rakastamaan itseäni ja uutta ihoani. Olin hyvin itsetietoinen ja pelkäsin ihmisten tuomitsevan ulkonäköni joka päivä, Stephanie sanoo.
Tältä hän näyttää nyt 5 vuotta myöhemmin
Viisi vuotta sen jälkeen, kun hän selvisi nipin napin elossa tuhoisasta tulivuoren purkauksesta, Stephanie on nyt kääntänyt kokemansa tragedian voimavaraksi – ja auttaa muita samalla.
Hiljattain hän saavutti valtavan henkilökohtaisen merkkipaalun, kun hän veti ylleen kaksiosaisen uima-asun ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen. Hän on jakanut myös rehellisiä päivityksiä tilanteestaan TikTokissa, jossa hänen tilillään 1,8 miljoonaa seuraajaa.
– 5 vuotta myöhemmin ja tältä minun palovammani näyttävät nyt, hän kirjoitti julkaisun yhteydessä, jossa esitteli päivittäisiä rutiinejaan. Niihin kuuluu edelleen joka viikko fysioterapiaa käsien toimintojen palauttamiseksi.
Stephanie on pysynyt kurinalaisena toipumisensa suhteen ja pitänyt huolta ihostaan käyttämällä kosteusvoiteita, öljyjä sekä aurinkorasvaa säännöllisesti auttaakseen ihoaan paranemaan. Vaikka sosiaalisen median ja videoiden puolesta voi näyttää siltä, että hän voi nyt hyvin – ja niin todella monella tapaa onkin – niin Stehanie on myös pysynyt avoimena siitä, kuinka vaikeaa tuo kaikki on ollut.
– Minulle opetettiin sairaalassa, että tämä pitää ottaa yksi asia ja päivä kerrallaan. Yritän muistuttaa itseäni siitä yhä nyt, hän kertoi Peoplelle ja jatkaa:
– Muuten olisi vaikea yrittää nähdä, miten voin selvitä tästä.
Haluaa auttaa muita palovammojen uhreja
Tänä päivänä hän käyttää näkyvyyttään ja sosiaalista mediaa päivitysten jakamisen lisäksi myös auttaakseen muita palovammojen uhreja ympäri maailman.
– Näkyminen ja edustaminen vaikuttavat paljon, kun puhutaan paranemisesta. Minä tarvitsin sitä, kun olin vielä toipilas. Kun näin toisten palovammoja kärsivien ihmisten elävän hyvää elämää, se antoi minulle voimaa ja uskoa siihen, ettei elämäni ollut ohi.
Tuhoisaa tulivuoren purkausta seurannut oikeustaistelu kesti lopulta vuosia. Lopulta vuonna 2023 turisteja saarella kuljettanut Whakaari Management Limited -yritys todettiin oikeudessa syylliseksi siihen, ettei se ollut osannut minimoida turistien kohtaamia riskejä. Tuomarin mukaan tapaus osoitti ”käsittämättömiä epäonnistumisia” yrityksen toimesta.
Vuotta myöhemmin Aucklandissa Uudessa-Seelannissa oleva tuomioistuin määräsi yrityksen maksamaan 10 miljoonan dollarin korvaukset uhrien perheille sekä turmasta selviytyneille.
Stephanien matka on kivulias muistutus siitä, mitä hän menetti tuona päivänä. Samalla se kuitenkin toimii hienona osoituksena selviytymisestä, rakkaudesta, voimasta sekä toivosta.
LUE MYÖS:
- Kolmen vaeltajan ruumiit löydettiin viikon etsintöjen jälkeen
- Sarjamurhaaja sieppasi Kara Robinsonin vuonna 2002
