Vuonna 1992 Annette Herfkens eli unelmaansa. Hän menestyi urallaan Wall Streetillä, rakkauselämässä sujui hyvin ja koko maailma oli naiselle avoinna. Yksi kohtalokas lento muutti kaiken kuitenkin lopullisesti.
Hollantilainen Annette Herfkens päätyi 33 vuotta sitten matkalle, josta piti tulla unelmien romanttinen retki. Hänen puolisonsa William, jonka kanssa Annette oli seurustellut jo 13 vuotta, oli suostutellut naisen ottamaan lomaa kiireisestä arjestaan. William työskenteli hollantilaisen pankin johtajana Vietnamissa ja Annette taas oli pörssimeklari. Vietettyään kuusi kuukautta työskennellen kaukana toisistaan eri maista, he päättivät viimein ottaa omaa aikaa yhteisen loman merkeissä.
Matkan oli tarkoitus olla jälleennäkeminen – mahdollisuus löytää taas yhteys ja latautua. Pariskunnan suunnitelmana oli aloittaa matka Ho Chi Mihn Cityn suurkaupungista ja suunnata sieltä unelmien rantalomalle Nha Trangiin nauttimaan auringosta, rannoista sekä rauhasta. Kaikkien muiden 23:en Vietnam Airlines -yhtiön lennon 474 matkustajien tapaan heidän elämänsä sai kuitenkin pian traagisen käänteen.
Selvisi lentoturmasta
Annette Herfkens oli kärsinyt ahtaan paikan kammosta koko elämänsä läpi. Niinpä hän oli hyvin ahdistunut astuessaan Yakovlev Yak-40 -lentokoneen kyytiin marraskuun 14. päivänä vuonna 1992. Vanhan neuvostoliittolaisen koneen oli tarkoitus kuljettaa hänet yhdessä sulhasensa kanssa Nha Trangin rantakohteisiin. William, jota Annette kutsui lempinimellä Pasje, yritti rauhoitella puolisoaan koneessa toistellen tälle, että lento kestäisi vain 20 minuuttia. Se oli kuitenkin valkoinen valhe.
Kun matkaa oli kulunut 40 minuuttia ja he olivat yhä ilmassa, Annette hätääntyi. ”Pasje katseli minua peloissaan. ’Tietysti pieni lelukone, kuten tämä, putoaa juuri näin!’ Minä sanoin ja tartuin hänen käteensä. Hän vastasi sanoen, että kyse oli vain ilmakuopista – älä huoli”.
Annette oli kuitenkin oikeassa ollessaan peloissaan. ”Koneemme heilahti taas ja yhtäkkiä joku kiljui. Matkustamo muuttui pilkkopimeäksi. Sekunteja myöhemmin kone syöksyi maahan”, Herfkens muisteli traagista tilannetta New York Post -lehdelle.
Palattuaan tajuihinsa järkyttynyt Annette näki ympärillään vain ylle kohoavan vietnamilaisen viidakon. Hänen päällään makasi tuntemattoman matkustajan eloton ruumis. Viereisellä penkillä odotti karmiva näky. Hänen sulhasensa William van der Pas istui vyötettynä tuolissaan – hymy kasvoilla, liikkumatta. Hän oli kuollut.
– Tuo on hetki, jossa on valittava, taisteletko vai pakenetko, Annette Herfkens kuvaili myöhemmin.
– Minä päätin ehdottomasti paeta, hän kertoi myöhemmin The Guardian -lehdelle.
Annette Herfkens oli ainoa selviytyjä
Annetten muistot siitä, kuinka hän pakeni tuhoutuneen koneen raunioista ovat edelleen sumun peitossa. ”Sen täytyi olla järkyttävän kivuliasta päästä pois sieltä. Minun on täytynyt ryömiä ulos koneesta ja nostaa itseni sitten alas. Sen jälkeen jatkoin ryömimistä vielä varmaan 100 metriä”, hän muistelee.
Annette oli loukkaantunut vakavasti koneen syöksyttyä maahan. Hän oli murtanut lonkkansa ja jalkansa, Hänen keuhkonsa oli puhjennut ja leuasta sojotti ulos pala leukaluuta. Hän oli kuitenkin elossa, eikä ollut yksin.
Turman jälkeisten ensimmäisten tuntien aikana Annette ei vielä ollut ainoa elossa olija. Hän saattoi kuulla koneen sisältä vaikerrusta ja itkua. Vietnamilainen liikemies antoi hänelle jopa vaatteensa, koska naisen hame oli revennyt. Hitaasti yksi toisensa jälkeen äänet ja elonmerkit koneesta kuitenkin katosivat.
Pian Annette löysi itsensä tilanteesta, jossa hän oli keskellä viidakkoa pudonneen koneen luona pelkän kuoleman ympäröimänä. Kaikki muut matkustajat ja henkilökunta olivat kuolleet. Selviytyäkseen hän käytti apunaan joogasta oppimaansa hengitystekniikkaa, jonka avulla pystyi säästelemään vahingoittunutta keuhkoaan. Hän keräsi talteen sadevettä lentokoneen siipien eristemateriaalin avulla, jotka tuhosivat hänen ihonsa niin pahasti, että niihin piti myöhemmin tehdä siirrännäiset.
– Otin huikan vettä kahden tunnin välein. Sitten onnittelin itseäni. Tuollainen auttaa sinua selviytymään.
Perhe luuli Annetten kuolleen
Kaukana kotona perheet surivat uutista lentoturmasta. Annette Herfkensin kuolinilmoitus julkaistiin lehdissä. Hänen esimiehensä lähetti läheisille suruvalittelut. Läheinen ystävä ja kollega Jaime Lupa ei kuitenkaan ollut valmis luovuttamaan.
– Kun lupasin Annetten isälle ennen lähtöäni, että tuon tyttäresi takaisin elossa, hän oli raivoissaan. Lupa kertoo ja jatkaa:
– ”Sinä olet idiootti”, hänen isänsä sanoi. ”Ole realistinen!”.
Vietettyään yksin pahasti loukkaantuneena viidakossa seitsemän päivää turman jälkeen Annette saattoi tuntea, että hänen elämänsä oli lähestymässä loppuaan. Kahdeksantena päivänä tapahtui kuitenkin todellinen ihme. Vietnamilainen poliisi ja etsintäpartio saapuivat paikalle ja löysivät hänet. Mukanaan heillä ei kuitenkaan ollut mitään muuta kuin ruumispusseja.
Viranomaiset eivät olleet odottaneet voivansa löytää ketään elossa. Annette kannettiin alas vuorilta ja viidakosta kotikutoisten paarien avulla. Hän oli selvinnyt ja pääsi takaisin kotiin. Saman vuoden joulukuussa hän osallistui sulhasensa Williamin hautajaisiin pyörätuolissa istuen. Uudenvuoden aattona hän kykeni jo kävelemään ja helmikuussa 1993 hän oli palannut töihinsä pankissa.
Suru kuitenkin pysyi. Viha sisällä kupli. Annetten traumat eivät poistuneet. Vuosia myöhemmin hän meni naimisiin Jaime Lupan kanssa, joka oli lähtenyt etsimään häntä ja luvannut tuoda naisen elossa takaisin. Pariskunta sai kaksi lasta, Joosjen ja Maxin. Vaikka heidän liittonsa myöhemmin päättyikin eroon, niin Annette oli luonut itselleen uuden elämän taistellen jatkuvasti sen muiston kanssa viidakosta, joka melkein tappo hänet.
– Kun hyväksyy sen, mitä ei ole olemassa, näkee asiat niin kuin ne ovat. Minä hyväksyin sen, etten ollut sulhaseni kanssa rannalla… Sen jälkeen tajusin, että olen yhä täällä – ja se viidakko oli kaunis.
Hänen mantransa ja muistonsa muodostivat myöhemmin selkärangan kirjalle, jonka hän kirjoitti kokemuksestaan: Turbulence: A True Story of Survival.
– Ihminen oppii menetysten kautta, Annette sanoo.
Näin Annetten elämä jatkui
Myöhemmin Annettesta tuli motivaatiopuhuja ja hän uskoi, ettei selvinnyt turmasta pelkän tuurin avulla – se oli vaistojen ansiota.
– Minä olin nuorin lapsi. Vartuin rakkauden ympäröimänä, mutta minut jätettiin yksin. Vanhempani eivät kertoneet minulle, mitä pitäisi tehdä tai tuntea, joten kehitin omat vaistoni, hän sanoo.
Annette epäilee, että diagnosoimatta jäänyt ADHD saattoi auttaa häntä tulemaan niin kekseliääksi ja hurmaavaksi jo lapsena.
– Jos minulle olisi annettu lääkitys siihen lapsena, en olisi koskaan oppinut niitä taitoja, jotka tarvitsin selviytyäkseni viidakossa, hän pohtii.
Kun myöhemmin hänen pojallaan Maxilla diagnosoitiin autismi, hän käytti jälleen samoja vahvuuksia selviytyäkseen.
– Sinun on surtava sitä, mikä ei ole enää paikalla. Samaan aikaan pitää keskittyä siihen, mikä on. Niin tein oman poikani kohdalla.
Hän liittyi tukea tarjoaviin yhteisöihin ja tapasi paljon ihmisiä erilaisista taustoista. Samalla hän teki poikansa kanssa harjoituksena retkiä poliisilaitokselle – varmuuden vuoksi.
– Yhteisössämme oli paljon tummaihoisia autistia poikia ja meille äideille oli hyvin tärkeää opettaa heille, että kun poliisit saapuvat paikalle, heidän piti pitää kätensä poissa taskuistaan, Annette kuvailee.
Muisto elää edelleen
Annette Herfkens juhlii ja kunnioittaa joka vuosi lentoturman vuosipäivää. Hän juo hieman vettä ja ostaa itselleen lahjan.
– Minusta on kiva palkita itseäni. Olen siinä hyvä, hän naurahtaa.
Annetten kokemat traumat eivät koskaan poistuneet täysin hänen mielestään. Hän välttelee edelleen toisten matkustajien takana istumista lennoilla, jos se on mahdollista. Vietnamilainen ruoka saattaa aiheuttaa hänelle takaumia turmasta. Samaan aikaan hän ei koskaan ole lakannut selviytymästä.
– Minä todella uskon, että selvisin, koska ylitin itseni. Kun pääset yli siitä, kuinka pieni oikeasti olet, silloin vaistosi alkavat toimia ja voit saavuttaa asioita.
Vielä tänäkin päivänä viidakko, jossa hän menetti kaiken, on hänen turvapaikkansa.
– Se on ollut minun ”turvallinen paikkani” siitä lähtien.
LUE MYÖS:
- Lentoasiantuntijan järkyttävä teoria Air Indian turmasta
- Kahdeksan kuoli järkyttävässä kuumailmapalloturmassa
- Lentoemäntä: Älä ikinä lainaa vilttiä lennolla
