Virve Rosti tunnetaan suomalaisena iskelmäikonina, mutta harvempi tietää, kuinka paljon voimaa ja kestävyyttä tämän valovoimaisen artistin elämänkulkuun on mahtunut.
Musiikin rinnalla Virve Rostin tärkein elämänsä unelma on ollut äitiys – ja äitinä hän on saanut kokea sekä suurinta onnea että syvintä surua.
Jo nuorena Rostille oli selvää, että hän haluaa lapsia. Onnekseen hän löysi rinnalleen puolison, Jussi Tukian, joka jakoi saman haaveen. Esikoinen syntyi, kun Rosti oli vain 22-vuotias. Kolmen lapsen äitinä ja kahdeksan lastenlapsen isoäitinä Rosti kertoo lastensa olevan hänen suurin saavutuksensa.
Mutta elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Vuonna 1986 Rosti odotti perheen kolmatta lasta, kunnes havahtui siihen, ettei vauvan liikkeitä enää tuntunut. Jorvin sairaalassa saadut uutiset pysäyttivät ajan: kohtuun oli menehtynyt kahdeksankuinen vauva. Synnytys piti silti käydä läpi, ja Anni-vauvan siunaustilaisuus järjestettiin perheen kesken Vantaan Pyhän Laurin kirkossa.
– Kohtukuolema on yksi pahimmista menetyksistä elämässäni, Rosti totesi Seuralle.
Vaikeudet jatkuivat
Annin poismenon jälkeen elämä tarjosi uuden alun – kuopus syntyi täsmälleen vuoden kuluttua. Mutta vaikeudet eivät siihen päättyneet. Eräänä päivänä laivakeikalta palatessaan Rosti sai puhelun, joka mursi hänen maailmansa uudelleen: hänen veljensä oli tehnyt itsemurhan.
Vaikka suru oli suunnaton, Rosti esiintyi sovitut keikat loppuun. Hautajaispäivänä häntä tuurasi Muska. Esiintyminen tuntui vaikealta, mutta bändin tuki oli korvaamatonta.
– Bändin pojat taipuivat ympärille kuin suojaavat puut, hän kuvailee.
Menetykset muuttivat Rostista toimijan. Hän halusi ymmärtää, mikä ajaa ihmisen niin epätoivoiseen ratkaisuun – ja miten läheiset voivat selviytyä. Hän luki kaiken, mitä aiheesta löysi. Myöhemmin hän perusti yhdessä terveydenhoitajansa kanssa tukiryhmän kohtukuoleman kokeneille vanhemmille. Ryhmä toimii edelleen.
– En halunnut, että Anni kuoli turhaan, hän sanoo.
Aika on helpottanut tuskaa. Veljen poismeno ei enää pyöri mielessä päivittäin, ja vaikka hänen ratkaisuaan oli vaikea hyväksyä, katkeruus on väistynyt.
Virve Rostin elämänpolku muistuttaa, että suuresta surusta voi kasvaa jotain arvokasta. Menetykset, jotka olisivat voineet musertaa, muuttuivat toivoksi ja avuksi muille. Virve ei jäänyt yksin hiljaisuuteen – hän puhui, perusti tukiryhmän ja seisoi lavalla silloinkin, kun sydän oli rikki. Hänen tarinansa on selviytyjän tarina – ja se antaa voimaa meille kaikille.
LUE MYÖS:
- Virve Rostilta kova paljastus: Bänditoveri ahdisteli seksuaalisesti teini-ikäistä laulajatähteä 70-luvulla
- Vicky Rostin tyttären sekoilu kohautti Emma-gaalassa – kertoo nyt itse totuuden: ”En muista yhtään mitään..”
