Ritva Oksanen kertoo avoimesti hetkestä, jolloin ymmärsi, ettei voi jatkaa entiseen tapaan. Päätös hakea apua johti 37 vuoden raittiuteen.
–Onko minun pakko juoda, kun en tahdo?
Tämä kysymys nousi Ritva Oksasen mieleen hetkenä, jota hän kuvaa elämänsä käännekohdaksi. Näyttelijä ja teatterineuvos muistelee Valo Pimiässä -podcastissa aikaa, jolloin alkoholi alkoi hallita arkea ja lopulta ajoi hänet tilanteeseen, josta ei voinut enää vaieta.
Oksasen mukaan juomisen taustalla oli yksinäisyys ja raskaat ajatukset, joita hän ei osannut kohdata muuten kuin turruttamalla ne. Vähitellen krapulat pahenivat ja mukaan tuli niin sanottu krapularyyppy.
– Ajattelin, että: ”Tämä ei nyt ole ihan oikein, mutta anti mennä vaan”.
Vasta myöhemmin hän ymmärsi, ettei kyse ollut enää satunnaisesta lipsumisesta.
Oksasen aallonpohja
Aallonpohjassa ajatukset synkkenivät. Mieleen nousivat kysymykset siitä, jaksaako enää ja muuttuuko mikään koskaan. Oksanen kuvaa hetkeä, jolloin hän kirjaimellisesti putosi polvilleen.
– Jatkoin ryyppäämistä siihen kohtaan, että putosin polvilleni, pistin kädet ristiin ja sanoin, että: ”Onko minun pakko juoda, kun en tahdo”.
Hänen mukaansa vastaus oli yksinkertainen: hoitoon. Se oli ensimmäinen askel kohti muutosta.
Oksanen painottaa, että ulkopuolisten huomautukset eivät yksin riitä. Vaikka ystävät näkivät tilanteen, oivalluksen piti syntyä sisältä. Hän hakeutui vertaistukiryhmään ja kertoo kokeneensa siellä voimakkaan tunnistamisen tunteen.
– Tiesin, kun tulin ryhmään, että jos täällä pysyn, niin minun ei tarvitse enää ikinä juoda.
Ryhmä tarjosi hänen mukaansa jotakin korvaamatonta, eli mahdollisuuden puhua ilman selittelyä ja tulla ymmärretyksi. Hän on nyt ollut raittiina 37 vuotta.
Podcastissa Oksanen kertoo myös hengellisestä heräämisestään 1980-luvulla. Muutama vuosi myöhemmin raitistuminen sinetöi suunnanmuutoksen. Aktiivinen elämäntapa auttaa myös nykyään 86-vuotiasta.
– Yritän kävellä joka päivä vähintään 7000 askelta. Käyn elokuvissa, teattereissa ja konserteissa. Olin juuri Bob Dylanin konsertissa. Hän on 84-vuotias. Ajattelin, että eihän minullakaan ole mitään hätää.
Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?
Lue myös:
