On kulunut kolme vuosikymmentä siitä, kun Monica Lewinskyn nimi kaiverrettiin pysyvästi Yhdysvaltain historiaan – mutta nyt, 51-vuotiaana, hän ottaa tarinansa takaisin omilla sanoillaan.
Elizabeth Dayn podcastissa How To Fail entinen Valkoisen talon harjoittelija pohti korkeasti profiiloitua suhdettaan silloiseen presidentti Bill Clintoniin.
Lewinsky oli vasta 22-vuotias, kun skandaali puhkesi. Clinton oli 49 ja maailman vaikutusvaltaisin mies. Suhde dominoi otsikoita, johti virkarikossyytteeseen ja vyörytti ilmoille valtavan julkisen tuomistemisen aallon – joka kohdistui enimmäkseen häneen.
Paljastaa, rakastiko Bill Clintonia vai ei
Lewinsky palaa ensimmäistä kertaa vuosiin sen kaiken tunteelliseen totuuteen.
– Se oli 22–24-vuotiaan nuoren naisen rakkautta, hän sanoo.
– Uskon, että siinä oli intohimoa ja kaikenlaista muutakin, mutta niin minä sen silloin näin. Mielestäni se oli myös vallan väärinkäyttöä.
Lewinsky ei säästellyt sanojaan puhuessaan siitä vahingollisesta narratiivista, jota Valkoinen talo levitti skandaalin jälkeen.
– Ensimmäinen työpaikkani yliopiston jälkeen oli Valkoisessa talossa, hän selitti.
– En usko, että kukaan kuvittelee, ettei sellaisen jälkeen voisi 10 tai 12 vuoden päästä saada töitä.
Monica Lewinsky ja Bill Clinton
Kun suhde paljastui, Lewinskyn mukaan Clintonin hallinto loi nöyryyttävän tarinan hänestä – ja leimasi hänet vanhanaikaisella ja halventavalla nimityksellä “bimbo”.
– En ollut mikään tyhmä bimbo. Minut vain esitettiin sellaisena, ja sen kanssa oli todella vaikea kamppailla.
Hän lisäsi, että suuri osa vastustuksesta tuli naisilta, vaikka tarinan oli ”luonut ja levittänyt Valkoinen talo”.
Skandaalin jälkeen Clinton kielsi suhteen aluksi – kunnes 17. elokuuta 1998 hän myönsi julkisesti olevansa ”yksin ja yksinomaan vastuussa” suhteesta.
Julkinen pilkan kohde
Lewinsky on aiemminkin kertonut siitä valtavasta rasituksesta, jonka mediamylläkkä aiheutti. Hänestä tehtiin naurunaihe, toimittajat jahtasivat häntä ja hän lopulta hän vajosi syvään masennukseen.
– Rakastan ja arvostan sitä, kuka olen nyt, mutta uskon, että monista syistä olisin halunnut elää normaalimman elämän, hän myöntää.
Alex Cooperin Call Her Daddy -podcastissa Lewinsky sukelsi vielä tätäkin syvemmälle siihen, millaista hänen elämänsä oli harjoittelijana.
– Olit 22-vuotias, hän oli 49, sinä olit harjoittelija. Hän oli Yhdysvaltain presidentti, Cooper kuvaili.
Lewinsky vastaa:
– Minut esitettiin todella nopeasti stalkkerina, henkisesti epävakaana ja epäviehättävänä.
Lewinskyn mukaan maineen hinta ei ollut vain anonymiteetin menetys vaan hän maksoi myös tuelvaisuudellaan. Hän haluaa myös nostaa esiin tärkeän yksityiskohdan: mitä hänelle tapahtui, jätti pysyvät arvet kokonaiselle sukupolvelle naisia, jotka näkivät hänen joutuvan julkisesti häpäistyksi ja nöyryytetyksi hyvin henkilökohtaisesta virheestä.
– Oli niin monia jälkiseurauksia naisille omassa sukupolvessani, kun he näkivät nuoren naisen joutuvan roikkumaan maailman näyttämöllä, revittäväksi kappaleiksi seksuaalisuutensa, virheidensä, kaiken takia.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Monica Lewinsky ei pyydä sääliä. Hän pyytää ihmisiä kuuntelemaan – ja näkemään hänet vihdoin muuna kuin jonkun toisen jälkikirjoituksen alaviitteenä.
Monica Lewinskyn karu rehellisyys pakottaa myös kysymään: Olemmeko todella oppineet mitään? Aikana, jolloin julkinen häpäisy on vain kiihtynyt ja nopeutunut, onko yhteiskunnasta tullut anteeksiantavampi nuorille naisille, jotka jäävät vaikutusvaltaisten miesten ja raivoavan median ristituleen? Vai toistammeko edelleen samat virheet – vain uusilla hashtageilla?
