Kuoleman jälkeen julkaistussa, järkyttävässä muistelmateoksessa Jeffrey Epsteinin uhri Virginia Roberts Giuffre kertoo yksityiskohtaisesti kokemuksistaan.
Nobody’s Girl: A Memoir of Surviving Abuse and Fighting for Justice (”Ei kenenkään tyttö: muistelma selviytymisestä ja oikeuden puolustamisesta”), jonka Virginia Giuffre kirjoitti yhdessä toimittaja Amy Wallacen kanssa, julkaistiin 21. lokakuuta, eli vain muutamaa kuukautta sen jälkeen, kun 41-vuotias Giuffre teki itsemurhan huhtikuussa.
Muistelmateos kertoo Giuffren sanoin hänen ”koko tarinansa.” Se kertoo 16 vuoden oikeustaisteluista ja laajentaa hänen pitkään esittämiään väitteitä siitä, että Epstein paritti häntä miljardööreille, poliitikoille ja Britannian prinssi Andrew’lle.
Kuvaillessaan kieroutuneita ajatusmalleja, jotka pitivät hänet loukussa Epsteinin ”sairaassa maailmassa” yli kahden vuoden ajan, Giuffre kirjoittaa (CBS Newsin mukaan):
– Tarvitsin hänen mielessäni olevan jotain muuta kuin itsekäs, julma pedofiili. Niinpä vakuutin itselleni, ettei hän ollut sellainen.
Giuffre oli vangittu
Giuffren yhteys Epsteiniin sai alkunsa vuonna 2000, vain viikkoja ennen hänen 17-vuotispäiväänsä, kun hän työskenteli Donald Trumpin omistaman Mar-a-Lago -lomakeskuksen kylpylässä Floridassa. Siellä hän tapasi Epsteinin läheisen ystävän ja rikoskumppanin, Ghislaine Maxwellin, joka värväsi hänet Epsteinin ”hierojaksi”.
Giuffren mukaan hieronnat muuttuivat pian pakotetuiksi seksuaalisiksi teoiksi. Hänet vedettiin mukaan elämään, jossa hän matkusti Epsteinin ylellisillä kiinteistöillä New Yorkissa, Yhdysvaltain Neitsytsaarilla ja New Mexicossa. Matkojen aikana hän kertoo tavanneensa vaikutusvaltaisia miehiä ja joutuneensa välillä harrastamaan heidän kanssaan seksiä Epsteinin käskystä.
Yksi varhaisimmista hetkistä kuvasi, kuinka nopeasti Giuffre menetti vapautensa. Hän kertoo asuneensa hetken asunnossa, joka kuului Epsteinin veljelle New Yorkin East 66th Streetillä.
– Sinä yhtenä yönä, kun nukuin siellä, nautin siitä, että minulla oli oma tila. Se vapaus jäi kuitenkin lyhyeksi. Seuraavana päivänä lähdin pitkälle kävelylle ja ihailin New Yorkia ensimmäistä kertaa. Koska minulla ei ollut puhelinta, Epstein ja Maxwell eivät saaneet minuun yhteyttä.
Kun Giuffre palasi, vastaanotto oli pelottava.
– Epstein vaati vihaisena tietää, missä olin ollut, ja Maxwell tuijotti minua raivokkaasti. Se oli viimeinen kerta, kun näin 66th Streetin asunnon.
Sen jälkeen Giuffre oli käytännössä vangittuna Epsteinin Manhattanin kartanossa, viidennen kerroksen makuuhuoneessa.
– Huoneen seinillä oli karmivia tauluja, joissa villisiat söivät kuolleiden eläinten ruhon palasia samalla kun lapset huusivat vieressä. Siellä oli myös kaiutin, jolla Epstein saattoi kutsua minut paikalle. Opin nopeasti, ettei häntä saanut odotuttaa.
Sairas ”perhe”
Giuffre paljastaa kirjassa myös, kuinka Epstein ja Maxwell rakensivat uhrien ympärille kieroutuneen ”perhekuvion”.
– Epstein oli patriarkka, Maxwell matriarkka, hän kirjoittaa. Maxwell kutsui tyttöjä, jotka säännöllisesti palvelivat Epsteiniä, ”lapsikseen”.
– He veivät minut kerran venemessuille Palm Beachille ja esittelivät minua ihmisille tyttärenään, ihan vain huvikseen. Niin outoa kuin se kuulostaakin, se tuntui minusta hetken hyvältä. Vähemmän hyvältä tunti se, kun Epstein välillä vaati minua kutsumaan häntä ”isäksi” seksin aikana.
”Luulin kuolevani seksiorjana”
Epsteinin ja Maxwellin hyväksikäyttö ei rajoittunut vain henkiseen manipulaatioon.
– Niiden vuosien aikana he parittivat minua kymmenille rikkaille ja vaikutusvaltaisille ihmisille, Giuffre kirjoittaa BBC:n mukaan.
– Minua käytettiin ja nöyryytettiin jatkuvasti – ja joissain tapauksissa minua kuristettiin, hakattiin ja minusta vuodatettiin verta.
– Uskoin, että kuolisin seksiorjana, hän lisää.
Giuffren kertomus erottuu muiden Epstein-tapausten joukosta juuri siksi, että hän ei ole koskaan lakannut taistelemasta totuuden puolesta. Hän ei halunnut vaieta, vaikka se olisi ollut helpompaa.
Lue myös:
- Hävytön kirje Epsteinille sai Trumpin suunniltaan raivosta
- Brittihovista vuotanut kirje Jeffrey Epsteinille: ”Rakas ystävä…”
