Vuonna 1998 Eileen ja Tom Lonergan olivat sukeltamassa, kun vene jätti heidät vahingossa jälkeensä. Kyse ei ollut mistä tahansa retkestä, sillä ryhmä oli sukeltamassa Australian Isolla Valliriutalla vesistössä, jossa esiintyy runsaasti haita. Parin kohtalo on yhä epäselvä vielä tänäkin päivänä.
Yhdeksänkymmentäluvun lopulla yhdysvaltalaiset Eileen Lonergan, 29, ja Tom Lonergan, 33, viettivät mukavaa päivää sukellusretkellä Australian Isolla Valliriutalla. Tom oli juuri saanut kahden vuoden rauhanturvaajaoperaationsa päätökseen Fijin saarilla ja pariskunta päätti jatkaa matkaansa Australiaan.
Päivä sai kuitenkin traagisen käännöksen, kun Eileen ja Tom unohdettiin veteen veneen poistuessa sukelluspaikalta. Tämän jälkeen heitä ei enää nähty elävänä, ja he katosivat kuin tuhka tuuleen.
Tilanne, joka on jo itsessään kammottava, muuttui vieläkin karmivammaksi, kun pariskunnan päiväkirjat löydettiin heidän katoamisensa jälkeen.
Kokeneet sukeltajat haiden reviirillä
Sekä Eileen että Tom olivat molemmat kokeneita sukeltajia. He pysähtyivät matkallaan tarkoituksenmukaisesi Queenslandissa, jotta voisivat mennä sukeltamaan Isolle Valliriutalle.
Tammikuun 25. vuonna 1998 pariskunta liittyi 25 muun sukeltajan mukaan MV Outer Edge alukselle ja suuntasivat yhdessä kohti Isolla Valliriutalla sijaitsevaa Pyhän Crispinin riuttaa.
Riutta on tunnettu sen värikkäistä koralleista ja runsaasta eläinlajistosta, ja ryhmä pääsi sukeltamaan siellä kahdesti päivän aikana. Kolmas sukellus tehtiin kuitenkin ”Fish City” -nimisessä kohteessa, jossa on pienten kalojen lisäksi runsaasti haita.
Myös Lonergadien kanssa sukeltamassa ollut brittiläismies Bryan Brogdan muistelee ihaailleensa riuttaa pariskunnan kanssa. He kulkivat osan sukelluksesta yhdessä kirkkaassa vedessä kimmeltävien riuttojen keskellä.
Brodgan kertoo nousseensa pinnalle, mutta Tom ja Eileen pysyivät vedessä pidempään kuin oli suositeltu. Vaikka mies ei vielä tuolloin tiennyt sitä, hän tulisi olemaan viimeinen henkilö joka näki pariskunnan elossa.
Virhe laskelmissa
Noin kello 15 iltapäivällä kun kaikkien sukeltajien olisi pitänyt olla veneellä, laivan silloinen kippari Geoffrey “Jack” Nairn pyysi miehistön jäsentä George Pyrohiwia laskemaan laivan kyydissä olevat henkilöt. Tämä oli tärkeä toimenpide, jolla varmistettaisiin kaikkien olevan kyydissä.
Pyrohiwin mukaan veneessä olisi pitänyt olla 26 henkilöä, mutta laskennan aikana kaksi matkustajaa hyppäsi veteen ottamaan vielä viimeiset valokuvat. Tämä hämmensi miehistöä, ja Pyrohiwin laskelmien mukaan veneessä oli kaikkiaan vain 24 henkilöä.
Pyrohiwin kertoessa laskeneensa vain 24 henkilöä, Narin vastasi haivaintoon toteamalla: ”kaksi vedessä ottamassa valokuvia tekee yhteensä 26”.
Myöhemmin selvisi, että valokuvaavat henkilöt laskettiin kahdesti, eli heidän laskelömansa oli väärä. Tämä harhaluulo – jonka Narin myöhemmin kielsi sanoneensa – koituisi Eileenen ja Tomin kohtaloksi.
Hämmennys satamassa
Kun retkilaivue vihdoin pääsi rantautumaan Port Douglasin satamaan ja matkustajat poistuivat aluksesta, yksi kummallinen yksityiskohta kiinnitti miehistön huomion. Kaksi sukelluslaukkua lojui vielä laivan kannella, koskemattomina ilman omistajiaan.
Vaikka oli kummallista, että joku unohtaisi laukkunsa, miehistö ei ajatelleet asiaa sen syvällisemmin.
Tehdessään inventaarion tarkastusta he huomasivat myös kahden happikansiterin ja painovyön puuttuvan alukselta. Jälleen hätääntymisen sijaan he ohittivat asian ilman huolia tai murheita.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä ohitettuna hälytysmerkkinä oli se, että kumpikaan Eileen tai Tom ei noussut ajoneuvoon, jonka oli määrä kuljettaa heidät hotellilleen. Kuljettajana toiminut sukeltaja Norm Stigant raportoi havainnostaan sukellusveneen miehistölle, joka käski häntä olemaan huolehtimatta liikaa.
Illan kääntyessä yöksi Lonergasin pariskunta oli edelleen avuttomana jossain keskellä Australian aakeaa Korallimerta.
Totuus valkenee
Seuraavien muutaman päivän ajan MV Outer Edge miehistöineen järjesti kaksi muuta sukellusretkeä Pyhän Crispinin riutalle. Matkassa oli jälleen uudet sukeltajat, joilla ei ollut harmainta aavistusta vesistöön hylätyistä kahdesta sukeltajasta.
Retkien jälkeen miehistö vihdoin tajusi, että samaiset unohdetut laukut olivat edelleen veneessä. Uteliaisuudessaan kippari Narin päätti avata laukut selvittääkseen kenelle ne kuuluvat.
Laukussa oli muun muassa lompakot, henkilöllisyystodistukset sekä paita, joka Tomilla oli päällä sukelluspäivänä. Tajutessaan jonkin olevan todella vialla Narin huusi apua.
Jo muutamassa tunnissa käynnissä oli valtava pelastusoperaatio. Seuraavan kolmen päivän ajan Meripuolustuksen lentokoneet, poliisi, helikopterit ja jopa siviiliveneet halkoivat Korallimerta epätoivosesti etsien Lonergadeja vesistöstä.
Mittavasta yrityksestä huolimatta mitään merkkejä kadonneista sukeltajista ei löytynyt ja edessä oli vain paljon syvää, tyhjää ja karmivaa merivettä.
Kuitenkin kymmenen päivää katoamisen jälkeen pinnalle nousi karmivia todisteita tapahtuneesta. Tomin tasapainotusliivi löydettiin kellumasta merestä 80 kilometriä Pyhän Crispinin riutalta.
Vähän ajan kuluttua myös harmaavihreä märkäpuku huuhtoutui rantaan. Puvun uskotaan kuuluneen Eileenille. Puvun takaosa oli revitty riekaleiksi, minkä uskotaan johtuneen haihyökkäyksestä. Lopulta myös Eileenin tasapainotusliivi, sukellushattu, räpylät ja happikanisteri huuhtoutuivat rantaan pitkin Queenslandin rannikkoa.
Varusteiden ilmestymisestä huolimatta kummankaan sukeltajan ruumita ei koskaan löydetty.
”Valmis kuolemaan”
Viranomaisten tutkiessa Eileenin ja Tomin katoamista he saivat selville uusia synkkiä käänteitä heidän elämästään. Tutkijat löysivät Lonerganien hotellihuoneesta piilotetut päiväkirjat, joista paljastui shokeeraavaa tietoa.
Päivityksessä, jonka Tom oli kirjoittanut kuusi kuukautta ennen pariskunnan matkan alkamista, hän sanoi: ”Minusta tuntuu, että elämäni on nyt saatettu loppuunsa ja olen valmis kuolemaan. Arvioin, että elämäni voi vain mennä huonompaan suuntaan. Olen ollut sen huipulla, joten luvassa on vain alamäkeä hautajaisiini asti.”
Vain 16 päivää ennen katoamistaan Eileen oli niin ikään kirjoittanut päiväkirjaansa. Eileen avautui tekstissä Tomin mielenterveydestä ja kertoi olevansa huolissaan.
”Tom toivoo kuolevansa varsin nopeasti ja kivuttomasti, ja hän toivoo sen tapahtuvan pian. Hän ei ole itsetuhoinen mutta hänellä on kuolemantoive, johon minä voin vahingossa ajautua mukaan,” Eileen kirjoitti.
Katoamisen jälkipyykissä moni teoria sai alkunsa. Kenties yksi uskomattomimmista teorioista on, että pari katosi tahallaan aloittaakseen uuden elämän, joskin se luhistui pian kasaan tutkimuksessa ilmenneiden seikkojen vuoksi.
Spekulaatioista huolimatta mikään ei viitannut siihen, että pari olisi kadonnut tahallaan. Todennäköisempää on, että heitä odotti karmea kohtalo haiden asuttamalla, laajalla avomerellä.
Mitä uskot, että Lonergadeille tapahtui? Jaa ajatuksesi kanssamme Facebookissa!
