Näin Rosemary Westistä tuli yksi maailman pahimmista rikollisista

Britannian pahamaineisin rikolliskaksikko eli vuosikymmenten ajan salattua kaksoiselämää varjoissa. Rosemary West osallistui miehensä kanssa lukuisiin nuorten tyttöjen murhiin ja kaltoinkohteluihin – mukaan lukien parin omat lapset.

Yli 20 vuoden ajan jakson sisällä pariskunta suoritti niin brutaaleja tekoja, että niitä on yhä tänäkin päivänä vaikea ymmärtää. Mikä muutti tavalliselta vaikuttaneen nuoren naisen yhdeksi historian pahamaineisimmista rikollisista? Oliko hän koskaan oikeasti ”normaali”?
Ymmärtääksemme, miten Rosemary Westistä kuoriutui sarjamurhaaja meidän on tarkasteltava hänen nuoruuttaan.

North Devonissa vuonna 1953 syntynyt Rosemary West (syntyjään Rosemary Pauline Letts) kasvoi perheessä, johon kuului vanhempien lisäksi kuusi sisarusta. Hänen äitinsä kävi jo raskauden aikana läpi sähköshokkihoitoja masennuksen takia, jonka uskotaan vaikuttaneen Rosemaryn varhaiseen kehitykseen.

Ulkopuolisten silmissä perhe näytti täydellisen normaalilta. Rosemary Westin isä, Bill Letts, työskenteli sodan aikana lentotukialuksilla ja oli kohtelias sekä hurmaava mies. Hänen äitinsä Daisy oli hento ja tummahiuksinen nainen, jota pidettiin paikallisten keskuudessa todellisena kaunottarena. Vanhemmat vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä elämäänsä.

Rosemary Westin nuoruus

Suljettujen ovien ja kulissien takana tilanne oli kuitenkin kaikkea muuta kuin normaali. Perheen elämä herätti suurta huolta jo ennen kuin Rosemary oli syntynyt.

He muuttivat vuonna 1950 uuteen asuntoon Northamissa. Daisylla oli tässä vaiheessa jo kolme lasta ja hänen miehensä Bill oli edelleen laivastossa ja työnsä takia paljon poissa kotoa. Yksinolo nosti pintaan suuria ongelmia Daisyn elämässä. Hän kärsi masennuksesta ja oli pakkomielteinen kodin puhtauden suhteen. Daisy puhdisti myös itseään ja lapsiaan luonnottoman tiheällä tahdilla. Äidin käytös muuttui ajan myötä entistä epävakaammaksi ja lähenteli neuroottista.

Sähköterapiaa

Vuonna 1953 Daisy koki romahduksen ja hänet lähetettiin Bidefordissa sijaitsevaan psykiatriseen sairaalaan. Siellä hänelle annettiin sähköshokkihoitoa. Hoitojen takia hänen päänsä ajeltiin kaljuksi ja siihen asetettiin metallinen päähine, joka johti sähköä suoraan hänen aivoihinsa aiheuttaen muun muassa muistiongelmia sekä kohtauksia.

Vaikka Daisy oli raskaana viidennen lapsensa kanssa sähköhoitoja jatkettiin siihen saakka, kunnes laskettuun aikaan oli enää vain päiviä. Rosemaryn syntyessä kaikki kommentoivat tytön kauneutta, mutta jokin oli pielessä. Tyttö saattoi nyökytellä päätään tuntikausien ajan ja muut sisarukset valittivat, että Rosemarylla oli tapana hakata päätään rytmikkäästi kehtoaan vasten läpi yön.

Varttuessaan nuo oudot tavat jatkuivat; hänellä oli tapana heilutella päätään edestakaisin pitkissä transsimaisissa liikkeissä, joiden aikana hän oli täysin uppoutunut omiin ajatuksiinsa. Nuo olivat ensimmäiset merkit siitä, että tämän pienen tytön elämästä tulisi kaikkea muuta kuin normaalia.

Myös Westin isän kerrotaan kärsineen psyykkisistä ongelmista, kuten paranoidisesta skitsofreniasta. Kirjailija Jane Carter-Woodrow’n mukaan Rosemaryn isä käytti tyttöä seksuaalisesti hyväkseen ja myös hänen isoisäänsä on epäilty mahdollisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Tapasi tulevan aviomiehensä

Rosemary tapasi tulevan aviomiehensä bussipysäkillä ollessaan vain 15-vuotias. Poika oli 12 vuotta häntä vanhempi, käynyt läpi avioeron ja hänellä oli jo yksi lapsi. Kaksikon suhde muuttui nopeasti romanttisesti ja Rosemary ryhtyi lastenhoitajaksi miehen tyttärelle. Tuo viaton rooli oli alkua karmivalle kumppanuudelle.

Rosemaryn aviomiehen tausta oli lähes yhtä vaikea ja ongelmallinen kuin hänen omansa. Fred West väitti joutuneensa hyväksikäytön uhriksi lapsena ja saaneensa useita traumaattisia päävammoja, joiden sanotaan muuttaneen hänen persoonallisuuttaan. Fred oli tehnyt vakavia rikoksia jo teini-ikäisenä ja jatkoi saman kaavan mukaan toimintaa myös nuorena aikuisena väkivallan ja manipulaation keinoin.

Kun pariskunta meni naimisiin 1970-luvun alussa, heidän pahuutensa nousi uudelle tasolle. Westien ensimmäinen yhteinen lapsi syntyi vuonna 1970, mutta myöskään tytön vanhemmat sisarpuolet eivät säästyneet hyväksikäytöltä tai kaltoinkohtelulta. Vain kuukausia synnytyksen jälkeen nuori äiti teki ensimmäisen murhansa, kun hän tappoi 8-vuotiaan tytön perheen kotona Fred-aviomiehensä ollessa vankilassa. Murhan uhriksi joutunut tyttö haudattiin keittiön ikkunan alle heidän Gloucesterissa sijainneen kotinsa pihalle.

Westit kylvivät kauhua

Vuodesta 1973 eteenpäin parin rikokset vain jatkuivat ja kasvoivat entistä järkyttävimmiksi. He ottivat kohteekseen nuoria naisia, joita houkuttelivat monesti kotiinsa vihjaten lastenhoitajan työstä. Hyväksikäyttö eskaloitui murhiin, joiden uhreja pari usein kidutti, raiskasi ja paloitteli ennen kuin he hautasivat ruumiit kotinsa pihalle.

Myös heidän omat lapsensa joutuivat uhreiksi. Vuosien aikana kaikki perheen lapset kokivat väkivaltaa, kaltoinkohtelua ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Lapset joutuivat vuosien 1972 ja 1992 välillä tietojen mukaan sairaalaan erilaisten vammojen takia 31 kertaa, mutta sosiaaliviranomaisille tapauksista ei ilmoitettu koskaan.
Pariskunnan viimeinen tunnettu väkivallanteko oli heidän oman Heather tyttärensä murha vuonna 1987 sen jälkeen, kun tämä oli yrittänyt paeta vanhempiensa luota.

Kuinka rikokset paljastuivat

Viranomaiset saivat tietää asiasta ensimmäisen kerran nimettömän vinkin jälkeen, kun Heather oli puhunut ystävälleen. Tytön sisarusten kertomukset ja lääkärin tutkimukset vahvistivat, että häntä oli hyväksikäytetty.

Gloucesterin poliisilaitoksen arkistosta löytyy viittaus perheensisäiseen ”vitsiin”, jonka mukaan heidän kadonnut tyttärensä oli ”terassin alla”. Tästä kaikesta huolimatta ensimmäiset syytteet vanhempia kohtaan eivät johtaneet tuomioon. Päättäväinen rikostutkija kuitenkin jatkoi tapauksen selvittämistä.

Saatuaan kotietsintäluvan poliisit pääsivät kaivamaan pariskunnan pihalla ja löysivät sieltä Heatherin ruumiin. Tuon jälkeen tytön isä lopulta myönsi useita murhia. Rosemary West pidätettiin pian miehensä jälkeen 20. huhtikuuta 1994.

Järkyttävä ja vuosikymmeniä jatkunut tarina nousi nopeasti lehtien otsikoihin ja parin nimet liitettiin ikuisiksi ajoiksi osaksi karmivaa rikoshistoriaa: Rose ja Fred West olivat eläneet kaksoiselämää sarjamurhaajina. Kaikki parin viisi vielä alaikäistä lasta otettiin huostaan ja sijoitettiin turvakoteihin, kun vanhemmat pidätettiin.

Rosemary Westin ja Fred Westin oikeudenkäynti

Fred West riisti oman henkensä 1.1.1995 ennen kuin hänet saatiin oikeuden eteen. Hänen vaimonsa ei kuitenkaan kyennyt pakenemaan kohtaloaan. Vuonna 1995 järjestetyssä oikeudenkäynnissä Rosemary väitti olleensa miehensä, joka ei ollut osallistunut murhiin. Useat todistajat kuitenkin kiistivät naiset väitteet, mukaan lukien hänen tytärpuolensa, äitinsä ja sisaruksensa, jotka olivat selvinneet elossa pariskunnan järkyttävistä yrityksistä tappaa heidät.

Oikeudenkäynnin aikana Rosemary West itki, kun hänen eteensä lyötiin kaikki todisteet, jotka osoittivat hänen syyllisyytensä. Tummahiuksinen kahdeksan lapsen äiti murtui kyyneliin ja totesi vain hiljaa ”anteeksi”.

Puolustusasianajajan mukaan Rosemarylla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä kotona tapahtui, ja hän oli joutunut miehensä manipuloimaksi. Asianajaja muistutti, että Rosemary oli ollut vasta 15-vuotias, kun he olivat tavanneet ja Fred West oli jo tuossa kohtaa ollut naimisissa ja huomattavasti vanhempi. Kaikki tuo teki naisen manipuloimisen entistä helpommaksi.

Uskotaan näytelleen paljon suurempaa roolia murhissa

Syyttäjät kuitenkin esittivät vastaväitteen viitaten siihen, että jos Rosemary West oli asunut samassa asunnossa Fred Westin kanssa, ei hän olisi voinut olla näkemättä, mitä mies teki.
– Hänellä oli tapana sanoa, ettei se ollut sopiva paikka raskaana oleville naisille tai pienille lapsille. Hän vain lukitsi ovet ja teki, mitä teki, Rosemary perusteli miehensä tekoja ja kertoi, kuinka tämä oli estänyt ketään pääsemästä kodin kellariin.

Fred Westin oikeusavustajana toiminut Janet Leach todisti oikeudessa kertoen, että Fred oli myöntänyt vaimonsa ”näytelleen tärkeää roolia” murhissa. Leachin mukaan pari oli sopinut ennen pidätystä, että Fred ottaisi kaikki syyt niskoilleen murhiin liittyen.

Seitsemän viikkoa kestäneen oikeusistunnon jälkeen Rosemary West tuomittiin kymmenestä murhasta elinikäiseen vankeusrangaistukseen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen. Rosemary piti kiinni kannastaan, että hän oli syytön ja yritti kumota oikeuden päätöksen, mutta vetoomus hylättiin.

Parin osoitteessa 25 Cromwell Street sijainnut asunto, jossa suurin osa rikoksista oli tapahtunut, tuhottiin ja purettiin lokakuussa 1996.

Rosemary Westin elämä nyt

Nykyään 71-vuotias West istuu tällä hetkellä vankeustuomiota HM Prison New Hallin suljetussa vankilassa West Yorkshiressa. Hän käyttää aikansa kuunnellen musiikkia, pelaten lautapelejä ja opettaen ristikudontaa muille vangeille. Vankeutensa aikana Rosemary on siirretty useita kertoja vankilasta toiseen johtuen muun muassa muiden vankien uhkauksista tappaa hänet.

Suoratoistopalvelu Netflix julkaisi aiemmin vuonna 2025 dokumenttisarjan Fred and Rose West: A British Horror Story, joka nosti järkyttävän tapauksen jälleen monien ihmisten huulille. Pariskunnan vanhin elossa oleva lapsi, Anna Marie, oli ainoa lapsista, joka todisti oikeudessa vanhempiaan vastaan.

Toukokuussa 2025 Anna Marien aviomies kertoi Daily Mail -lehdelle, että hänen välinsä muihin sisaruksiin ovat edelleen katki, vaikka he asuvatkin suhteellisen lähellä toisiaan.

– Sisarukset elävät sen surun, tuskan ja trauman keskellä, mitä heidän kodissaan tapahtui. Ja se trauma on todennäköisesti liian suuri, että he voisivat olla yhteydessä toisiinsa, Anne Marien aviomies totesi.
– Vaikka osa heistä asuu lähellä toisiaan, he eivät puhu toisilleen tai tapaa ikinä, koska se vain avaisi vanhoja haavoja.

Aviomies kommentoi myös tilanteen saamaa uutta huomiota dokumenttisarjan julkaisun myötä:

– Tapaus nousee uudestaan esiin mediassa aina muutaman vuoden välein, kuten nyt tämän dokumenttisarjan takia ja se herättää ihmisten kiinnostuksen uudestaan. Mutta nuo lapset ovat ne, jotka joutuvat elämään tapahtuneen aiheuttaman tuskan kanssa joka päivä.

LUE LISÄÄ:

 

Lue lisää aiheesta...