Suomalaisen kukkulan uumenista paljastunut vuosisatoja vanha arvoitus on saanut uuden ja yllättävän tulkinnan.
Muinaisen DNA:n tuore analyysi on paljastanut, että keskiajalla elänyt soturi, jonka on pitkään uskottu olleen nainen, saattoi todellisuudessa olla sukupuoleltaan ei-binäärinen. Löytö haastaa perinteisiä käsityksiä sukupuolesta varhaisissa eurooppalaisissa yhteiskunnissa.
Tutkimus on julkaistu European Journal of Archaeology -lehdessä, ja siinä tarkastellaan uudelleen Etelä-Suomessa, Suontakan Vesitorninmäellä vuonna 1968 löydettyä hautaa.
Lehden mukaan haudasta löytyi miekka – esine, jota aikakaudella pidettiin vahvasti maskuliinisuuden symbolina – mutta myös koruja ja villakankaan jäänteitä, joita tyypillisesti käytettiin naisten pukeutumisessa.
DNA paljastaa moniulotteisen henkilöhistorian
Vuosikymmenten ajan arkeologit uskoivat kyseessä olevan korkea-arvoisen naissoturin hauta. Uudet geneettiset analyysit kuitenkin kertovat monimutkaisemmasta tarinasta.
Pienestä DNA-näytteestä paljastui, että vainajalla oli todennäköisesti Klinefelterin oireyhtymä – tila, jossa ihmisellä on ylimääräinen X-kromosomi (XXY). National Health Servicen mukaan Klinefelterin oireyhtymää sairastavat ihmiset ovat anatomisesti miehiä, mutta heidän kehossaan voi esiintyä piirteitä, jotka eivät täysin sovi perinteisiin käsityksiin mieheydestä tai naiseudesta, kuten matala testosteronitaso, rintojen kasvu ja hedelmättömyys.
Tutkimusta johtanut arkeologi Ulla Moilanen Turun yliopistosta toteaa, että löydökset viittaavat siihen, että varhaiskeskiaikaisissa yhteisöissä saatettiin tunnistaa ja hyväksyä sukupuolen moninaisuus.
– Jos Klinefelterin oireyhtymän piirteet olivat näkyviä, tätä henkilöä ei välttämättä pidetty yksiselitteisesti miehenä tai naisena, Moilanen selittää.
– Mutta se, että hänet haudattiin sekä maskuliinisin että feminiinisin esinein, osoittaa, että hänet hyväksyttiin – jopa kunnioitettiin.
Vaikka jäännökset olivat erittäin huonokuntoisia, tutkijat pystyivät mallinnuksen ja geneettisen analyysin avulla päättelemään, että henkilöllä oli todennäköisesti XXY-kromosomisto.
Hauta itsessään tukee tätä tulkintaa. Se on poikkeuksellisen runsas niin aseiden kuin koriste-esineidenkin osalta, mikä viittaa siihen, että henkilö oli ainutlaatuinen ja arvostettu yhteisössään.
Soturin tarina rikkoo aikakauden sukupuolirooleja
Erityisen merkittävää on löytöön liittyvä kulttuurinen konteksti. Varhaiskeskiaikaisessa Skandinaviassa sukupuoliroolit olivat usein tiukkoja – erityisesti sotureiden äärimmäisen maskuliinisessa maailmassa. Feminiinisyyttä ilmentäneitä miehiä saatettiin pilkata tai syrjiä. Tässä tapauksessa henkilö kuitenkin näyttäisi rikkoneen nämä normit – ja silti saaneen osakseen arvostusta.
– Tämä on voimakas muistutus siitä, että biologia ei määritä identiteettiä, Moilanen sanoo. – Sukupuolen ilmaisu saattoi olla fluidimpaa ja hyväksytympää kuin olemme aiemmin uskoneet.
Tutkijat painottavat, että modernien termien, kuten ”ei-binäärinen”, käyttäminen historiallisista henkilöistä on hankalaa. Identiteetti on henkilökohtainen, eikä ole mahdollista tietää, miten tämä yksilö olisi itse määritellyt itsensä. Lisäksi monet Klinefelterin oireyhtymän kanssa elävät eivät samaistu ei-binäärisyyteen tai intersukupuolisuuteen.
Siitä huolimatta tutkimusta pidetään merkittävänä lisänä keskusteluun sukupuolen ja historian yhteydestä.
– Tämä on huolellisesti toteutettu ja kiehtova tapaus, sanoo Leszek Gardela Tanskan kansallismuseosta. Hän ei itse osallistunut tutkimukseen, mutta pitää sitä osoituksena siitä, että varhaiskeskiaikaiset yhteiskunnat saattoivat suhtautua sukupuoleen monipuolisemmin kuin olemme olettaneet.
Toisin sanoen: sukupuolen moninaisuus ei ole nykypäivän keksintö. Se on ollut täällä aina.
