Brittiläinen Molly Lambert kertoo avoimesti häiriöstä, joka sai hänet vuosien ajan pelkäämään olevansa vaaraksi lapsille.
Molly Lambert alkoi teini-ikäisenä kärsiä ahdistavista ja tunkeilevista ajatuksista, jotka saivat hänet uskomaan pahinta mahdollista itsestään.
Kaikki alkoi tilanteesta, jossa hän näki nuoren tytön napapaidassa ja lyhyessä hameessa ja alkoi miettiä, miksi edes kiinnitti asiaan huomiota.
– Olin 15-vuotias ja muistan ajatelleeni: ”Voi luoja, olen pedofiili.” Ajattelin, etten koskaan unohda tätä ajatusta. Elämäni on ohi, Lambert kertoo.
Pelko kasvoi niin voimakkaaksi, että Lambert lopetti työnsä uima-altaan kahvilassa, koska ei enää luottanut itseensä lasten lähellä.
– Jokainen ajatus oli synkkä. En syönyt kunnolla, en nukkunut. Pelkäsin olla yksin tai mennä nukkumaan.
Diagnoosi toi helpotuksen
Vuonna 2025 Lambert sai vihdoin diagnoosin: hänellä todettiin P-OCD, eli pedofiliaan liittyvä pakko-oireinen häiriö. Kyseessä on OCD:n eli pakko-oireisen häiriön alamuoto, jossa ihminen saa ei-toivottuja seksuaalisia ajatuksia tai mielikuvia lapsista – ilman mitään todellista halua vahingoittaa heitä.
Diagnoosi toi Lambertille valtavan helpotuksen.
– Se paino, joka putosi harteiltani, oli uskomaton. Luulin, että vain hirviöillä on tällaisia ajatuksia.
Lambert kertoo, että häpeä oli pitkään musertava.
– Terapeuttini sanoi, että se on hirveä kokemus, mutta paljon yleisempi kuin ihmiset kuvittelevat.
Mitä P-OCD oikeastaan on?
Pakko-oireinen häiriö eli OCD on ahdistuneisuushäiriö, jossa ihminen kärsii toistuvista pakkoajatuksista ja -toiminnoista. Pakkoajatukset voivat kohdistua juuri niihin asioihin, joita ihminen pelkää kaikkein eniten tai pitää elämässään kaikkein tärkeimpinä.
P-OCD on yksi tämän häiriön alatyypeistä. Siinä henkilö voi saada voimakkaita ja äärimmäisen ahdistavia ajatuksia lasten vahingoittamisesta, vaikka hänellä ei ole minkäänlaista halua tehdä niin. Ajatukset ovat usein niin pelottavia, että henkilö alkaa vältellä tilanteita, joissa lapsia on läsnä.
OCD-säätiön mukaan pakkoneuroosia esiintyy arviolta noin 2–3 prosentilla ihmisistä. P-OCD on harvinaisempi alamuoto, mutta asiantuntijoiden mukaan sitä esiintyy todennäköisesti enemmän kuin tapauksia on raportoitu, sillä monet eivät uskalla hakea apua voimakkaan häpeän ja stigman vuoksi.
Lambert kertookin saaneensa myös paljon vihaviestejä sen jälkeen, kun hän kertoi kokemuksistaan julkisesti.
Oireet voivat olla hyvin pelottavia
Lambert kertoo kärsineensä myös voimakkaasta ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista. Ahdistuneena hän näkee mustia pisteitä näkökentässään ja kokee voimakasta tarvetta nojata johonkin tai istua.
Hänen mukaansa myös ihon punoitus ja stressin aiheuttamat ihottumat ovat yleisiä oireita. Asiantuntijoiden mukaan P-OCD voi ilmetä monin tavoin. Tyypillisiä merkkejä voivat olla esimerkiksi:
- toistuvat ja ahdistavat tunkeilevat ajatukset
- pelko siitä, että voisi vahingoittaa lasta, vaikka ei halua sitä
- lasten tai perhetilanteiden välttely
- jatkuva oman käyttäytymisen tarkkailu
- voimakas ahdistus, paniikkikohtaukset ja univaikeudet
Joissakin tapauksissa henkilö voi jopa alkaa epäillä, onko hän tehnyt menneisyydessä jotain väärää, vaikka mitään tällaista ei ole tapahtunut.
Apua on saatavilla
Mielenterveysjärjestöjen mukaan tärkeintä on hakea apua mahdollisimman varhain. P-OCD:tä hoidetaan usein terapialla, erityisesti kognitiivisella käyttäytymisterapialla. Joissakin tapauksissa hoitoon voidaan yhdistää myös lääkitys.
Asiantuntijoiden mukaan pelkkä tieto siitä, että kyse on hoidettavasta häiriöstä, voi helpottaa monien potilaiden tilannetta merkittävästi.
Lambert toivoo, että hänen tarinansa auttaa muita, jotka kärsivät samanlaisista ajatuksista.
– Pelottavinta on ajatella, kuinka moni ihminen on elänyt tämän kanssa yksin.
Katso video alta tai tästä linkistä:
Ihmismieli on uskomaton, mitä kaikkea – hyvää ja pahaa – se voikaan keksiä. Hienoa, että Molly sai apua.
LUE MYÖS:
