Kliinisesti kuolleena kahdeksan minuutin ajan ollut nainen kuvailee poikkeuksellista rajakokemustaan asiana, joka muutti hänen suhtautumisensa ja uskonsa kaikkeen elämässä sekä sen jälkeen.
Brianna Lafferty, 33, oli kamppaillut pitkään myoklonisen dystonian kanssa, joka on harvinainen liikehäiriösairaus. Se aiheuttaa äkillisiä ja tahdosta riippumattomia lihasnykäyksiä, vääntöjä, virheasentoja sekä väsymystä. Laffertyn oireet olivat vain pahentuneet vuosien varrella, eivätkä hoidot olleet tehonneet. Lopulta hän sanoo kehonsa vain ”luovuttaneen”.
Kärsittyään vakavasta unettomuudesta, jonka aikana onnistui nukkumaan vain muutaman minuutin neljän päivän aikana, hän koki aikansa tulleen loppuun. Laffertyn keho oli sammuttamassa itseään ja hänet julistettiin kliinisesti kuolleeksi kahdeksan minuutin ajaksi. Sen jälkeen tapahtui kuitenkin jotain, mitä nainen ei kuvaile loppuna, vaan uutena alkuna.
Lafferty kuvailee, kuinka koki sielunsa ”leijuvan” kehonsa yläpuolella ennen kuin hän saapui perille paikkaan, jossa aikaa ei ollut olemassa. Ääni kysyi naiselta, oliko hän valmis ja hän vastasi: kyllä.
– Yllättäen olin kokonaan irtaantunut fyysisestä kehostani, Lafferty kertoo Mirror –lehdelle ja jatkaa:
– En nähnyt tai muistanut itseäni ihmisenä. Olin täysin paikallani, mutta silti tunsin olevani enemmän elossa kuin koskaan ennen.
Nainen kuvailee astuneensa sisään täyteen pimeyteen vailla pelkoa.
– Ei ollut kipua. Tunsin vain syvää rauhaa ja selkeyttä. Se sai minut ymmärtämään, kuinka hetkellisiä ja hauraita kokemuksemme ihmisinä ovat.
”Kuolema on illuusio”
Tuossa paikassa hän sanoo ymmärtäneensä, että kuolema on vain illuusio.
– Sielumme ei kuole koskaan. Tietoisuutemme jatkaa matkaa. Se ei ole loppumme, me muutumme, hän kuvailee rajakokemustaan videolla YouTubessa.
– Ajatuksemme manifestoituvat välittömästi. Luomme oman todellisuutemme ja se pitää sisällään negatiivisuuden kääntämisen joksikin positiiviseksi.
Kuolemanrajakokemuksensa aikana Lafferty sanoo kohdanneensa myös muiksi olennoiksi kutsumiaan hahmoja, jotka eivät olleet ehkä ihmisiä, mutta silti jotain tuttua. Hän kuvailee tunteneensa pyyteetöntä rakkautta ja harmoniaa. Aika tuntui kadonneen.
– Kaikki tapahtui siinä ja nyt, mutta se tuntui käyvän järkeen. Minusta tuntui, kuin olisin todistanut kaiken alkua ja ymmärtänyt universumin koostuvan numeroista, hän selittää.
Kun Lafferty lopulta yllättäen heräsi, hän sanoo sen tuntuneen siltä, kuin olisi ollut poissa kuukausien ajan. Hän vietti sairaalassa neljä päivää toipuen kaikesta kokemastaan niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Ei enää pelkoa
Nykyään Lafferty myöntää, että kokee yhä pelkoa samanlaisen kokemuksen läpikäymisestä, mutta painottaa, ettei kyse ole kuolemanpelosta.
– Toipuminen oli brutaalia, mutta kokemus itsessään jätti sydämeni täyteen kiitollisuutta. En ole enää vihainen. Ymmärrän, että olen täällä syystä.
Tänä päivänä Lafferty käyttää kokemuksiaan tukeakseen muita kroonisista sairauksista kärsiviä, ihmisiä henkisissä kriiseissä tai käsittelemään kuolemaa koskettavia pelkoja.
– Minä uskon meidän kohtaavan vaikeita kokemuksia sielujemme kasvun takia. Myös ne kivuliaat ja pelottavat hetket. Noissa kaikissa on jotain, mitä sielumme ei voi löytää henkisestä maailmasta. Niiden avulla me kasvamme, hän kuvailee.
Ja kuolema sitten? ”En pelkää sitä enää”, hän sanoo. ”Se on vain oviaukko”.
LUE MYÖS:
- Anna Stone ”kuoli” ja palasi takaisin – tämän hän näki
- Mies oli kuolleena 45 minuuttia – kertoo nyt kokemuksesta
