Ensisilmäyksellä hän näytti aivan tavalliselta tytöltä: kirkkaat silmät, vaaleat hiukset ja ujo hymy. Mutta tuon viattoman ulkokuoren takana piili lapsuus, joka oli täynnä kipua ja järkyttäviä kokemuksia.
Vuonna 1956 hiljaisessa Michiganin pikkukaupungissa syntyi tyttö keskelle kaaosta. Hän oli vasta neljävuotias, kun hänen 20-vuotias äitinsä pakkasi tavaransa ja katosi, hyläten hänet ja hänen veljensä.
Äiti on myöhemmin todennut, että se oli luultavasti hänen elämänsä suurin virhe.
Samaan aikaan tytön 23-vuotias isä, joka oli jo vankilassa nuoren tytön sieppauksesta ja pahoinpitelystä, kuoli itsemurhaan. Lapset jäivät isovanhempiensa hoiviin, mutta mitään turvaa he eivät saaneet sieltäkään.
Isoäiti kamppaili alkoholismin kanssa, ja isoisä oli väkivaltainen.
– Olisi pitänyt antaa lapset vieraille ihmisille adoptoitavaksi. Meidän perheessämme oli lapsuudessa väkivaltaa. Isäni ja äitini olivat verbaalisesti julmia, ja meille sanottiin jatkuvasti, ettemme ole mitään, tytön äiti kertoi myöhemmin The Tampa Bay Times -lehdelle.
Raskaus 13-vuotiaana
Hän synnytti lapsen ja antoi tämän adoptoitavaksi toivoen, että lapsi saisi paremman elämän kuin hän itse. Pian sen jälkeen hän menetti myös isoäitinsä, jota hän kuvaili “todella siistiksi ja kunnolliseksi naiseksi, joka ei juonut eikä kiroillut”. Pian sen jälkeen isoisäkin teki itsemurhan.
Hän ja hänen veljensä Keithistä jäivät valtion huollettavia. 11-vuotiaana hän alkoi harrastaa seksiä koulussa vastineeksi savukkeista, ruoasta ja huumeista. Pian hän jätti koulun kesken ja alkoi elää kaduilla, selviytyen pikkurikoksilla ja prostituutiolla.
Jo 13-vuotiaana tyttö tuli raskaaksi raiskauksen seurauksena. Jotkut kuiskivat, että lapsen isä saattoi olla hänen oma veljensä, mutta toisten mukaan tekijä oli isoisän ystävä. Perhe ei kuitenkaan uskonut häntä, eikä poliisille koskaan tehty rikosilmoitusta.
Rikosrekisteri kasvaa
Seuraavan kymmenen vuoden aikana hänet pidätettiin toistuvasti – varkauksista, pahoinpitelyistä ja häiriökäyttäytymisestä. Hänen rikosrekisterinsä paisui paisumistaan.
Kaksikymppisenä hän ajautui Floridaan, osavaltioon, joka tulisi tuntemaan hänen nimensä pahimmalla mahdollisella tavalla.
Vuonna 1989 Daytona Beachin lähimetsistä löydettiin miehen ruumis, jota oli ammuttu useita kertoja. Kahden viikon kuluttua poliisit yhdistivät tapauksen naiseen, jonka oli nähty liftanneen alueella.
Kun poliisi lopulta löysi hänet, hän tunnusti – ei vain yhtä, vaan useita murhia. Keskisestä Floridasta alkoi löytyä miehiä, jotka oli ammuttu kuoliaaksi.
Hän väitti toimineensa itsepuolustukseksi: että jokainen mies oli yrittänyt raiskata tai pahoinpidellä hänet, ja että hän taisteli henkensä edestä.
– En ole miesvihaaja, hän sanoi Orlando Sentinelille maaliskuussa 1991.
– Olen kokenut niin paljon traumaattisia asioita, että joko elän jatkuvassa shokissa tai olen tottunut siihen, että minua kohdellaan kuin roskaa.
Syyttäjät näkivät asian toisin: heidän mukaansa hän oli kylmäverinen tappaja, joka vietteli miehiä, surmasi heidät ja ryösti heidän omaisuutensa.
Kun oikeudenkäynti alkoi, häntä syytettiin seitsemän miehen murhasta yhden vuoden sisällä. Lehdistö antoi hänelle nimen ”Amerikan ensimmäinen naissarjamurhaaja”.
Aileen Wuornos
Hänen nimensä jäi historiaan, ja hänen tarinaansa on sittemmin kerrottu useissa kirjoissa, dokumenteissa ja Hollywood-elokuvissa.
Hänen nimensä oli Aileen Wuornos.
– Wuornos on tappaja, joka ryöstää, ei ryöstäjä, joka tappaa. Hän on selvästi sarjamurhaaja, sanoi pääetsivä Steve Binegar vuonna 1991.
Oikeudenkäynti nousi mediaspektaakkeliksi. Wuornos väitti viimeiseen asti toimineensa itsepuolustukseksi, mutta valamiehistö ei uskonut häntä. Tammikuussa 1992 hänet todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan.
– Olen niin syyllinen kuin olla ja voi. Haluan maailman tietävän, että tapoin nämä miehet kylmäverisesti. Olen vihannut ihmisiä pitkään. Olen sarjamurhaaja. Tapoin heidät kylmästi ja rumasti, Wuornos sanoi kuitenkin oikeudessa.
Kuolemaantuomittuna hänet siirrettiin Floridan Broward Correctional Institution -vankilaan odottamaan teloitusta. Hän valitti jatkuvasti tuomionsa pitkittämisestä.
– Ei ole mitään järkeä pitää minua elossa. Tuhlaamme veronmaksajien rahoja. Tapoin ne miehet ja ryöstin heidät. Tekisin sen uudelleenkin, hän sanoi heinäkuussa 2001.
– Viha virtaa suonissani.
Wuornos teloitettiin lopulta myrkkypistoksella 9. lokakuuta 2002, 46-vuotiaana. Hänen viimeiset sanansa olivat yhtä hämmentävät kuin hänen elämänsäkin:
– Haluaisin vain sanoa, että purjehdin kallion kanssa ja tulen takaisin Jeesuksen kanssa kuten Independence Day -elokuvassa. Kesäkuun kuudentena päivänä, suuri emoalus ja kaikki, tulen takaisin.
Kristinuskossa kallio viittaa usein Jeesukseen, joten Wuornos kenties uskoi lähtevänsä kosmiselle viimeiselle matkalle.
Hänen rikoksensa järkyttivät maailmaa, mutta hänen traaginen menneisyytensä jättää yhä avoimeksi kysymyksen: Syntyikö Aileen Wuornos hirviöksi – vai tekikö elämä hänestä sellaisen?
LUE MYÖS:
- ”Maailman nuorin sarjamurhaaja” oli vasta 8-vuotias riistäessään 1. uhrin hengen – lausui kylmäävät sanat poliisille
- ”Tappajaklovni” John Wayne Gacyn kylmäävät viimeiset sanat
