Paul Alexander eli hyvin poikkeuksellisen ja inspiroivan elämän. Suurimman osan siitä hän vietti rautakeuhkossa ja kuollessaan hän oli yksi maailman viimeisistä ihmisistä, jotka yhä käyttivät vuonna 1928 kehitettyä hengityskonetta.
Epätavallisista olosuhteistaan huolimatta hänen eli poikkeuksellisen täyden elämän.
– En aio hyväksyä kenenkään asettamia rajoja elämälleni. En missään nimessä, Paul Alexander totesi.
Kuusivuotiaana Paul juoksi perheensä kotiin Dallasin esikaupungissa Texasissa ja kertoi äidilleen, ettei voi hyvin. Syntymästään vuonna 1946 lähtien hän oli ollut tavallinen, vireä ja aktiivinen lapsi – mutta nyt jotain oli selvästi vialla.
Lääkärin määräyksestä poika makasi seuraavat päivät vuoteenomana, mutta polioon sairastuneen tilanne ei parantunut. Alle viikossa hän ei enää pystynyt pitämään esineitä kädessään, nieleminen ja hengittäminenkin olivat mahdottomia.
Hätääntyneinä vanhemmat veivät hänet sairaalaan, jossa oli valtavasti samanlaisia tapauksia.
Ennen poliorokotteen keksimistä yli 15 000 ihmistä halvaantui viruksesta. Erittäin herkästi tarttuva polio leviää jopa oireettomalta kantajalta. Taudin oireita ovat väsymys, kuume, jäykkyys, lihaskipu ja oksentelu. Harvinaisemmissa tapauksissa se voi aiheuttaa halvaantumista ja kuoleman.
Paul todettiin kuolleeksi
Lääkäri tutki Paulin ja totesi hänet kuolleeksi. Kaikeksi onneksi paikalle tuli toinen lääkäri, joka oli eri mieltä. Toinen lääkäri teki trakeostomian, ja toipumisen ajaksi Paul siirrettiin rautakeuhkoon.
Herättyään kolme päivää myöhemmin Paul oli rivissä muiden samassa hengityslaitteessa makaavien lasten kanssa.
– En tiennyt, mitä oli tapahtunut. Kuvittelin, että olin kuollut. Kysyin itseltäni: Onko tämä kuolema? Onko tämä arkku? Vai olenko joutunut johonkin ikävään paikkaan? hän muisteli As It Happens -ohjelmassa vuonna 2017.
Trakeostomian takia hän ei voinut puhua, mikä teki tilanteesta entistä pelottavamman.
– Yritin liikkua, mutta en pystynyt. En edes sormea liikuttamaan. Yritin koskettaa jotakin selvittääkseni, missä olin, mutta en koskaan päässyt perille. Se oli hyvin outoa.
Rautakeuhko eli tankkirespiraattori
Kone, jonka kehitti 1920-luvun lopulla lääkäripariskunta Drinker & Shaw, oli ensimmäinen laite, joka pystyi keinotekoisesti hengittämään potilaan. Se tiivisti potilaan kaulan alapuolelta suljetun kotelon ilmanpaineella, vetäen ilmaa keuhkoihin ja puskiessa sen ulos, kun paine kääntyi.
Paul vietti rautakopassa 18 kuukautta toipuen alkuperäisestä infektiosta. Vuonna 1952, jolloin hän sairastui, Yhdysvalloissa todettiin lähes 58 000 poliotapausta ja 3 145 ihmistä kuoli.
– Silmänkantamattomiin rivi rautakoreja, kaikki täynnä lapsia, hän kertoi The Guardianille.
Kun lääkärit jättivät toivonsa, se vain vahvisti Paulin omaa tahtoaan elää.
– Kuulin lääkäreiden sanovan ”Hän kuolee tänään” tai ”Hänen ei olisi pitänyt selviytyä”, ja halusin todistaa heidät vääriksi.
Vuonna 1954 hän pääsi sairaalasta kotiin, mutta elämä ennen ja jälkeen rautakopan ei ollut vertailukelpoinen.
– Ihmiset eivät silloin tykänneet minusta. Tunsin, että he olivat vaivaantuneita seurassani, Paul muistelee videohaastattelussa vuonna 2021.
Mutta terapeutti rouva Sullivanin, viikoittaiset käynnit alkoivat hiljalleen muuttaa tilannetta. Terapeutti lupasi tuoda hänelle koiranpennun, jos Paul oppisi ”sammakkohengityksen” – tekniikan, jossa ilma vangitaan suuhun ja pidetään siellä kolmisen minuuttia ilman rautakoppaa.
Vaikeasta harjoittelusta huolimatta vuoden kuluessa hän vietti yhä enemmän aikaa ilman laitetta.
Uskomattomat suoritukset
21-vuotiaana Paulista tuli ensimmäinen henkilö Dallasin lukiossa, joka suoritti ylioppilastutkinnon kunnialla osallistumatta koskaan tunneille fyysisesti. Tavoitteena oli seuraavaksi yliopisto, mutta ensin tuli useita hylkäyksiä. Lopulta Southern Methodist University hyväksyi hänet kahdella ehdolla: hän otti poliorokotteen ja velvoitti veljeskunta huolehtimaan hänen hyvinvoinnistaan.
Hän valmistui yliopistosta, jatkoi opinnoissaan Texasin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja valmistui juristiksi, minkä jälkeen hän työskenteli menestyksekkäänä Dallas–Fort Worthin alueella.
– Ja olin aika saakelin hyvä siinä! hän naurahtaa.
Kolmen vuosikymmenen uran jälkeenkin hän piti itsensä kiireisenä kirjoittamalla kirjan, jonka hän kirjoitti aivan itse – kynä tikun päässä.
Viimeinen rautakeuhkon käyttäjä
Gizmodon mukaan Paul oli yksi laitteensa viimeisistä käyttäjistä. Hän matkasi rautakeuhkonsa kanssa – kuljetti sitä rekassa, asui opiskelija-asuntolassa sen kanssa ja kiikutti sen yliopistolle, mikä pelotti monia.
Uudempi hengitysteknologia on korvannut rautakeuhkot jo vuosikymmeniä sitten, mutta Paul piti kiinni vanhasta laitteestaan. Seitsemän vuotta sitten hänen piti tehdä hätähuuto YouTubessa, kun hänen laitteensa oli murheiden partaalla. Onneksi maassa oli hylättyjä koneita, joista löytyi varaosia, ja harrastajat auttoivat laitekorjauksissa.
– Monet polion sairastaneet ovat kuolleet. Mitä heidän rautakopilleen kävi? Olen löytänyt niitä latojen perältä, talleista ja kirpputoreilta. Ei paljon, mutta tarpeeksi osien saamiseen, hän kertoi.
Paul totesi, että hän on saavuttanut sen elämän jota eli koska hän ei koskaan luovuttanut.
– Halusin tehdä asioita, joita sanottiin mahdottomiksi, ja toteuttaa unelmiani, hän sanoi.
Polio hävisi käytännössä
Polio on käytännössä hävitetty Yhdysvalloista vuodesta 1979 lähtien, mutta rokotteesta johdetut tapaukset muistuttavat, että vaara ei ole täysin ohi.
Paul Alexander menehtyi maaliskuussa 2024. Hänen veljensä Philip kuvailee Paulia lämpimäksi ihmiseksi, jonka hymy sai tuntemaan olonsa kotoisaksi.
– Minulle hän oli pelkkä velipoika – riitelimme, leikimme, rakastimme, juhlimme ja kävimme konserteissa yhdessä; en koskaan ajatellut muuta, Philip kertoo BBC:lle.
Paulin itsetunto ja itsenäisyys tekivät vaikutuksen:
– Hän hallitsi omaa maailmaansa ja ohjasi avustajia auttamaan itseään, Philip sanoi ihastellen.
Katso video alta tai tästä linkistä.
Paul Alexanderin tarina on todistus siitä, että ainoat rajat ovat ne, jotka asetamme itse itsellemme. Jaa hänen tarinansa lämmittääksesi ja inspiroidaksesi muita!
