Kristy Brown oli 28-vuotias, menestyksekäs meribiologi ja taitava sukeltaja. Eräänä päivänä hänen unelmatyönsä merellä muuttui painajaiseksi, kun hänen kimppuunsa hyökkäsi valtava leopardihylje, eli merileopardi.
Vuonna 2003, Kristy Brown eli unelmaansa. Hän oli työmatkalla Etelämantereella, jossa hän suunnitteli viettävänsä seuraavat 30 kuukautta. Hän oli juuri liittynyt British Antarctic Survey:n eli Brittien Etelämantereen tutkimuskeskuksen BAS:n remmiin vuonna 2002, ja pääsi elämään unelmaansa.
Brownia luonnehdittiin innokkaaksi, elämäniloiseksi ja lahjakkaaksi. Mutta pian maailma jouti menettämään tämän nuoren, taitavan meribiologin.
Kristy hyökkäyksen kohteena
Heinäkuussa 2003 tapahtui jotakin karmivaa, kun Kristy oli Etelämantereella snorkkeloimassa, ja tutkimassa jäävuorta. Yhtäkkiä naisen kimppuun kävi ”valtavaksi” tituleerattu merileopardi, yksi Etelämantereen voimakkaimmista petoeläimistä.
Kristyn kollegat olivat rannalla, kun hyökkäys tapahtui. He eivät voineet tehdä muuta, kuin seurata, miten merileopardi veti Kristyn jäisen merenpinnan alle.
He tarttuivat nopeasti toimeen ja hyppäsivät pelastusveneeseen pelastamaan Kristyn mutta oli jo liian myöhäistä. Jopa silloin kuin joukko pääsi aluksensa lääkintäosastolle, kaikki yritykset saada nainen taas hengittämään epäonnistuivat.
Kristyn kuoleman aikaan BAS julkaisi tiedotteen.
”Tunnin kestäneestä elvytyksestä huolima paikallaollut lääkäri tai hänen kollegansa eivät saaneet häntä takaisin eloon.”
Epätavallinen tapaus
Viranomaiset ovat myöhemmin kutsuneet tapausta ”epätavalliseksi” hyökkäykseksi. The Evening Standard -lehden mukaan Kristyn tapaus oli ensimmäinen kuolemaan johtanut hyljehyökkäys sitten vuonna 1912 Etelämantereelle tehdyn Scott Expedition -tutkimusretken.
Leopardihylkeiden tiedetään kasvavan jopa 3,3 metriä pitkiksi ja painavan yli 500 kiloa. Tavallisesti nämä hylkeet metsästävät vain pingviinejä, jotka ovat niille pääravintoa.
Kuten muut petoeläimet, niin kuin tiikerit ja lumikarhut, merileopardit ovat mielenkiintoisia ja erikoisia eläimiä. Niitä esiintyy vain pienissä joukoissa ja ne ovat vaikeita löytää luonnossa.
Tämän lisäksi hylkeet eivät periaatteessa koskaan hyökkää ihmistä kohti ilman provokaatiota.
”30 vuoden aikana emme ole nähneet mitään vastaavaa. Leopardihylkeet ovat erittäin uteliaita mutta normaalisti eivät aggressiivisia. Mikäli sukeltajat näkevät vedessä merileopardeja he eivät mene veteen, vaikka riski on pieni. Meidän tietojemme mukaan mitään tällaista ei kuitenkaan ole tapahtunut ennen,” BAS:n tiedottaja kertoi tapahtumien aikaan.
Kristy ei myöskään ollut mikään amatööri – hän oli kokenut sukeltaja ja hänellä oli mukanaan pari kyseisen päivän snorkkeloinnin aikana. Harmillisesti, tämäkään ei riittänyt.
BAS:n mukaan sekä Kristy että hänen parinsa olivat pukeutuneet märkäpukuihin ja heihin oli kiinnitetty turvaköydet, kun hylje hyökkäsi Kristyn kimppuun.
Erään teorian mukaan uskotaan, että merileopardi luuli Kristya pingviiniksi, jonka takia se hyökkäsi hänen kimppuunsa. Kun merileopardi oli saanut hänestä otteen ja tajunnut, että kyseessä ei ollutkaan pingviini, se päästi naisesta irti veden alla.
Tapauksen tultua julkisuuteen ekopsykologi ja BAS:n tutkimusjohtaja Lloyd Peck kertoi, että talviset, merelliset sukellusretket olivat tavallinen osa tutkimustyötä.
Muisto elää
Kristyn perhe muistaa hänet naisena, joka oli ”täynnä energiaa ja intohimoa” ja ”pätevänä tutkijana, joka työskenteli pitkien projektien ja hankalienkin asioiden parissa hymyissä suin.”
Lloyd Peck lisäksi sanoi toivovansa, että kaikki tutkijat olisivat ”kuin Kristy” ja painotti, että hänen kollegansa jatkoivat määrätietoisesti tutkimusprojektiaan.
Lähipiirin ja työkavereiden lisäksi Kristyn kuolema järisytti myös muita tieteen parissa työskenteleviä henkilöitä. Muun muassa Brittien Etelämantereen tutkimuskeskuksen johtaja Chris Rapley muisti Kristya seuraavasti:
”Kristy oli yksi niistä nuorista, joka rakasti olla ulkona etenkin silloin, kun hän pystyi yhdistämään työnsä seikkailullisuuteen. Kutsuimme häntä nimellä ’Bang’ koska hän oli aina ryhmämme äänekkäin.”
Kristyn muisto elää pitsi hänen aikaansaamansa työnjäljen, mutta myös fyysisen muiston kautta. Ryderin lahdella – joka on monien Rothera-aseman tutkijoiden suosiossa – on nykyään pieni saari, joka nimettiin Kristyn saareksi. Saari sijaitsee Lagoon ja Léonie -saarten välissä, ja sen tunnistaa punertavista kivimuodostelmistaan.
Vaikka Kristyn viimeiset hetket olivat varmasti kauhistuttavia, hän jätti taakseen kauniin ja inspiroivan muiston. Lepää rauhassa Kristy.
LUE LISÄÄ:
