Poliisihelikopteri tallensi hetken, jolloin kadonnut 17-vuotias löytyi – vietti 6 päivää erämaassa

Vietettyään kuusi karmivaa päivää yksin ja eksyneenä keskellä erämaata 17-vuotias nuorimies näki viimein sen, mitä oli odottanut: apua saapumassa taivaalta.

Pojan tunteikas reaktio tallentui videolle, kun poliisin helikopteri löysi häneltä erämaasta – ja hänen ilmeensä kertoo kaiken.

17-vuotias William ei voinut hillitä iloaan ja innostustaan, kun hän ymmärsi päiviä kestäneen kärsimyksensä voivan olla pian ohi.

Teinipoika katosi ollessaan retkeilemässä ystävänsä kanssa lähellä Walhallan kaupunkia, noin 130 kilometrin päässä Melbournesta Australiassa. Hänen katoamisestaan tehtiin ilmoitus 6. marraskuuta, kertoo ABC News.

Siitä käynnistyivät laajat etsinnät, jotka tuottivat lopulta tulosta kuusi päivää myöhemmin. Kun pelastajat löysivät Williamin torstaiaamuna 12. marraskuuta, hän oli palanut pahasti auringossa, uupunut ja selviytynyt täysin yksin erämaassa lähes viikon ajan.

Vielä hämmästyttävämpää oli se, että nuori mies oli selvinnyt elossa ravintonaan vain perhekokoinen pussi perunalastuja sekä läheisestä purosta juomansa vesi.

Hänen äitinsä, Elizabeth Barkley, kuvaili poikansa löytymistä ja pelastumista ihmeeksi.

– Olen vain äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen siitä, että hän on elossa, äiti kertoi liikuttuneena toimittajille.

Helpotuksen ja ilon keskellä hänellä oli myös yksi tiukka viesti pojalleen, joka oli viimein turvallisesti kotona. Poika on nyt ”kotiarestissa loppuelämänsä”, äiti vitsaili.

Kuinka teini katosi

Williamin koettelemukset erämaassa saivat alkunsa 6. marraskuuta, kun hänen äitinsä jätti hänet kyydistä lähellä Stony Creek Roadin leirintäaluetta.

Teinipojan oli tarkoitus viettää aikaa retkeilyn merkeissä ystäviensä kanssa, mutta tilanne sai huolestuttavan käänteen, kun hän päätti palata takaisin lähtöpisteeseensä hakeakseen lisää varusteita.

Tuolla matkalla William teki väärän käännöksen ja eksyi.

Pojalla ei ollut mukanaan puhelinta, ruokaa vain hyvin vähän eikä edes kunnollista vesivarastoa. Yllään hänellä oli shortsit ja saappaat, kun hän löysi itsensä yhtäkkiä täysin tuntemattomasta ja vaikeakulkuisesta maastosta.

Kun Williamia ei kuulunut takaisin hänen ystävänsä huolestuivat ja hälyttivät paikalle apua.

Siitä käynnistyivät laajat etsinnät, johon osallistui poliiseja, vapaaehtoisia, etsintäkoiria, sukeltajia sekä helikoptereita.

Pelastajat perkasivat läpi läheisen erämaan alueita päivien ajan, mutta kadonneesta nuorukaisesta ei löytynyt jälkeäkään. Sitten torstaiaamuna, kuusi päivää myöhemmin, poliisihelikopteri havaitsi jotain, mikä johdatti heidät hänen luokseen.

Hetki, jolloin pelastajat havaitsivat Williamin

Etsijät huomasivat ensin kalastusvälineiden säilyttämiseen käytetyn laatikon metsikössä noin kahden kilometrin päässä siitä paikasta, jossa William oli viimeksi nähty.

Tutkiessaan aluetta tarkemmin Victoria Policen helikopteri havaitsi lopulta teinin makaamasta kallion päältä lähellä puroa.

William oli palanut pahasti auringossa, mutta elossa.

Etsinnässä käytetty helikopteri tallensi kuviin poikkeuksellisen hetken, kun WIlliam ymmärsi, että hänet oli löydetty. Helikopterin leijuessa yläpuolellaan hän nosti kätensä ilmaan ja heilutti nyrkkejä riemusta.

Poliisilaitoksen edustaja Jason Benbow kertoi, että kadonneen teinipojan silmät suorastaan syttyivät paloon, kun hän ymmärsi tulevansa pelastetuksi.

– Kalastuspakki saattoi pelastaa hänet, Benbow kertoi toimittajille.
– Hän ei edes tiennyt, että ihmiset etsivät häntä, eikä hänellä ollut aavistustakaan siitä, miten hän löytäisi tiensä takaisin. Rehellisesti sanottuna luulen, että hän olisi voinut selvitä elossa vielä muutaman päivän.

Williamin löytyminen oli tunteikas hetki kaikille etsintään osallistuneille. Benbow myönsi lopputuloksen olleen erityinen ja muistutti, että aina tällaisia onnellisia loppuja ei saada.

– Olen varma, että hänellä on pian oma tarinansa kerrottavanaan ja odotamme innolla, että saamme kuulla sen.

Kuinka William selvisi kuusi päivää yksin

Williamin äiti ei ymmärrettävästi kyennyt hillitsemään helpotustaan ja iloaan puhuessaan siitä hetkestä, kun sai tietää poikansa löytyneen ja olevan elossa.

9Newsin haastattelussa Elizabeth Barkley kertoi ”menettäneensä täysin malttinsa”, kun sai kuulla uutisen.

– Viimeiset pari päivää ovat olleet kauheita, mutta rukouksiini on vastattu. Olen vain äärimmäisen onnellinen, hän kertoi liikuttuneena.

Williamin tilanteesta ja selviytymisestä teki erityisen myös se, että hän on autistinen. Poika ei ollut koskaan aiemmin ollut retkeilemässä, mutta siitä huolimatta hän oli tehnyt eksyttyään ratkaisun, joka saattoi pelastaa hänen henkensä.

Sen sijaan, että hän olisi jatkanut vaeltamista eksyneenä yhä syvemmälle erämaahan, hän pysyi yhdellä alueella ja odotti pelastajien saapumista. Pelottavassa ja vaarallisessa tilanteessa tuo yksi ratkaisu saattoi olla kuoleman ja elämän erottava tekijä.

Ja vaikka pojalla oli käytettävissään vain hyvin vähän ruokaa ja vettä, hän selvisi jotenkin lähes viikon ajan.

– Hän joi vettä suoraan purosta…. hänellä oli perhekoon pussillinen perunalastuja, jotka kestivät kaksi päivää. Hän oli pudonnut kalliolta ja saanut paljon naarmuja kipeisiin jalkoihinsa. Hänellä oli myös muutama pyyhe, joihin hän oli kääriytynyt pysyäkseen lämpimänä.

Löydettyään kateissa olleen Williamin pelastajat ojensivat hänelle välittömästi munkin ja pullollisen vettä ennen kuin he kiidättivät pojan sairaalaan lääkärin tutkimuksiin.

Äidin riipaisevat sanat

Äidin ja pojan jälleennäkeminen oli hyvin tunteikas, mutta Elizabeth teki heti selväksi, kuinka paljon hän oli pelännyt poikansa puolesta.

– Et tee enää ikinä noin uudestaan! Et poistu silmistäni enää koskaan. Pelkäsin kuollakseni puolestasi, äiti totesi helpottuneena.

Äidin mukaan poika oli kertonut olleensa kylmissään, peloissaan, yksin, nälkäinen ja janoinen koko koettelemuksen ajan. Heti kun pojan vointi paranee ja tilanne sallii, äiti suunnitteli palkitsevansa tämän isolla hampurilaisaterialla.

Vietettyään kuusi yötä ulkona ja kestäen päivisin polttavan auringon sekä öiden hyytävän kylmyyden William selvisi kuitenkin tilanteeseen nähden lievillä vammoilla ja hänen kerrotaan voivan hyvin.

Perheelle tärkeintä on, että poika on elossa ja takaisin kotona. Noiden kuuden karmivan päivän jälkeen se oli onnellinen loppu tarinalle, jota he eivät taatusti unohda ikinä.