Teini-ikäinen tyttö oli karmivan lentoturman ainoa selviytyjä. Onnettomuuden jälkeen hän selviytyi yksin viidakossa 11 päivän ajan kiitos taitojen, jotka hänen vanhempansa olivat opettaneet.
17-vuotias Juliane Koepcke oli jouluaattona vuonna 1971 lentokoneessa äitinsä Marian kanssa matkalla kohti Perussa sijaitsevaa tutkimusasemaa, jossa hänen vanhempansa työskentelivät.
Äiti ja tytär olivat LANSA -lennolla 508 Liman kaupungista Pucallpaan, kun kone päätyi keskelle rajua ukkosmyrskyä. Voimakkaan myrskyn tiimellyksessä salama iski lentokoneeseen hajottaen sen, jonka jälkeen kone syöksyi palasina keskelle viidakkoa.
Tunteja koneen putoamisen jälkeen Juliane heräsi täysin yksin keskeltä viidakkoa – yhä vyötettynä istuimeensa. Hän oli ainoa kaikista lennolla olleista yli 90 ihmisestä, joka selvisi turmasta elossa.
Salama tuhosi lentokoneen
Asiantuntijat eivät vielä tänä päivänäkään ole kyenneet selittämään tarkalleen sitä, miten 17-vuotias Juliane saattoi selvitä lentoturmasta elossa.
Yhden teorian mukaan istuin rivi, jolla hänen paikkansa oli, irtosi koneesta ja pyöri ilmassa kuin helikopterin propelli syöksyessään kohti maata.
Se saattoi hidastaa teinitytön putoamista ja yhdistettynä sademetsän tiheään latvustoon, syöksy olisi voinut olla riittävän pehmeä, että tyttö selvisi elossa.
Herättyään turman jälkeen Julianella oli kuitenkin murtunut solisluu, syvä haava käsivarressa, turvonnut silmä ja hän oli kadottanut silmälasinsa. Kauhukseen hän havaitsi myös heti, että hänen äitinsä oli kadonnut viereltä.
Lentoturman jälkeen 17-vuotiaan tytön selviytyminen oli lopulta kiinni taidoista, joihin hänen hyvin epätavallinen lapsuutensa oli hänet valmistanut.
Julianen vanhemmat Hans-Wilhelm ja Maria Koepcke olivat molemmat eläintieteilijöitä, jotka työskentelivät syvällä sademetsässä olevalla tutkimusasemalla. Samaisella asemalla sijaitsi myös heidän kotinsa, jossa Juliane oli viettänyt lapsuutensa.
– Olin oppinut paljon elämästä sademetsässä ja tiesin, ettei se ollut niin vaarallista, hän kuvaili BBC:n haastattelussa vuonna 2012.
– Ei se ole sellainen vihreä helvetti, jona maailma sitä monesti ajattelee, Koepcke lisäsi.
Törmäyksen aiheuttamista vammoista ja aivotärähdyksestä huolimatta teinityttö tunnisti ympäriltään tutut äänet – sammakot ja linnut – jotka hän tunsi jo lapsuudestaan, ja ymmärsi olevansa tutussa ympäristössä sademetsässä.
Isän tärkeä opetus pelasti hengen
Viidakossa vietetyn lapsuuden aikana hänen isänsä oli opettanut Julianelle yhden elintärkeän neuvon: jos eksyt viidakossa, etsi vettä ja seuraa sitä alavirtaan. Purot johtavat jokiin ja joet johtavat ihmisten luo.
Niinpä Juliane kasasi itsensä ja lähti etsimään lähintä virtaavaa vettä. Löydettyään sen hän käveli ja pystyessään kahlasi vedessä alavirtaan. Välillä hän ui myös joen keskellä, sillä eläintieteilijänä työskennellyt isä oli myös opettanut, että piraijat eivät olisi niin iso uhka keskellä jokea.
Lentoturman aikaan sademetsässä oli käynnissä sadekausi. Juliane oli läpimärkä ja tärisi kylmässä öisin. Hänen ainoa ravinnonlähteensä oli pieni pussi makeisia, jonka hän oli löytänyt lentokoneen putoamispaikalta.
Julianen kädessä ollut syvä haava houkutteli toukkia, jotka pesivät sen sisään.
Päivä 11: vene ja maja
11 päivää kestäneen koettelemuksen jälkeen Juliane löysi joen varrelta veneen, joka oli kiinni rannassa. Veneen lähistöllä oli pieni paikallisten kalastajien maja, josta hän löysi kanisterin bensaa.
Hän kaatoi bensaa kädessään olevan haavan päälle häätääkseen toukat iholtaan. Sitten hän odotti tietäen, että ihmiset eivät voineet olla kaukana.
Seuraavana päivänä majaa käyttävät kalastajat palasivat paikalle ja löysivät nuoren naisen. He kiidättivät Julianen turvaan ihmisten ilmoille ja saattoivat hänet yhteen isänsä kanssa.
Käsittämättömän selviytymistarinansa jälkeen Juliane varttui aikuiseksi ja hänestä tuli itsestään biologi. Tohtori Juliane Dillerinä nykyään tunnettu tutkija on johtanut muun muassa Panguanan luonnonsuojelualuetta.
Hän kertoi uskomattoman tarinansa muistelmateoksessa When I Fell From the Sky, jonka jälkeen tunnettu ohjaaja Werner Herzog teki hänestä myös dokumenttielokuvan Wings of Hope. Herzogilla oli henkilökohtainen yhteys Julianen tarinaan, sillä hän oli ollut lähellä lähteä itse mukaan samalle lennolle, jolla turma tapahtui.
Nyt yli 50 vuotta karmivan lentoturman jälkeen taivaalta sademetsään pudonnut nainen suojelee yhä samaa viidakkoa, joka kerran pelasti hänen henkensä.
Lue myös:
- Katso: Eränkävijät-Aki avoimena Ylen shokkiratkaisusta: ”Ei tullut ihan puun takaa”
- Eränkävijät -ohjelma loppuu – katsojat suuttuivat: ”surkea päätös”
- Isoäidin hyytävät viimeiset sanat alligaattorin raahatessa hänet järveen naapurin silmien edessä
- Opettaja hyppäsi veteen pelastaakseen oppilaan – molemmat hukkuivat
Newsner pyrkii uskottavaan ja monipuoliseen raportointiin. Ilmoita asiavirheistä täällä.
