Kirjailija Rosa Meriläinen elää elämässään murrosaikaa, joka vetää toisinaan haikeaksi.
Rosa Meriläinen on viime kuukausien ajan elänyt uudenlaista vaihetta, kun hänen lapsensa Frans Frangen lensi pois pesästä.
Monelle vanhemmalle lapsen poismuutto voi olla katkeransuloinen kokemus – tunnetaan ylpeyttä oman jälkikasvun menestymisestä ja kasvusta mutta toisaalta esiin saattaa nousta myös haikeutta ja huolta.
Lasten yksin muutto jättää jälkeensä myös konkreettisia merkkejä – tyhjiä huoneita ja paljaita seiniä.
Nyt Meriläisen ja kumppani Tuomas Murajan Helsingissä sijaitsevan kodin loputkin huoneet ovat tyhjenemässä. He ovat nimittäin ostaneet uuden asunnon ja muuttavat toisen kaupunkiin.
Taustalla ”totaalinen romahdus”
Meriläinen avautuu suuresta elämänmuutoksestaan Anna-lehdelle. Hän kertoo uuden kodin löytyneen 260 kilometrin päästä Helsingistä, Mäntän kaupungista.
Kyse on ”tavallisen ihmisen tavallisesta asunnosta”, 62 neliön kolmiosta, jonka pariskunta osti hulppealla 19 000 euron hinnalla.
Mutta mikä ihme on saanut menestyneen kirjailijan muuttamaan koko elämänsä, irtisanoutumaan töistään ja vaihtamaan paikkakuntaa?
Yksinkertaisuudessaan kaikki sai alkunsa Fransin poismuutosta, joka oli Meriläiselle harvinaisen kova paikka.
”Aika totaalinen romahdus, vaikka olin tätä ennakoinut ja itkeskellyt. En ole lainkaan huolissani Fransista vaan itsestäni. Miten minä nyt pärjään? Frans on ollut minulle tärkeä arjen tukipilari”, hän kertoo Annassa ja luonnehtii tilannetta ”valtavaksi elämänkriisiksi ja elämänmuutokseksi”.
Lääkettä ja laastareita
Oman rakkaan lapsen poismuutossa Meriläistä huolestuttaa se, tuleeko suhde Fransin ja hänen välillään muuttumaan.
Hän kertoo muun muassa pelkäävänsä oman lapsen muuttuvan etäiseksi ja pelkää tämän menettämistä.
Meriläinen on jopa joutunut turvautumaan beetasalpaajain – rauhoittaviin lääkkeisiin pystyäkseen hallita elämäänsä ja arkeaan.
Lapsen itsenäistymisen ohella myös muutto on tuonut lisää painetta elämäntilanteeseen. Toisaalta siihen liittyy myös paljon asioita, joita odottaa.
Meriläinen kertoo hänen ja kumppanin päätyneen Mänttään etsimään uusia alkuja, rauhaa ja vapautta.
Samalla hän pyrkii välttämään jäämästä liikaa kiinni lastensa lapsuuteen.
Hän on nimittäin huomannut joidenkin vanhempien ”museoivat” aikuisten lastensa vanhoja makuuhuoneita niin, että lelut ja pelit jätetään paikoilleen.
Meriläinen ei itse halua tehdä niin ja aikookin repäistä laastarin kerralla irti, ja muuttaa niin ympäristöään kuin arkeaan.
”Tämä on vapauden hetki! En ole enää vastuussa mistään. Olen aina ollut vastuussa jostain, politiikassa varsinkin oli ihan kamalasti vastuuta”, hän luonnehtii.
Mitä sinä ajattelet tästä? Oliko lasten poismuutto sinulle vaikeaa? Kerro siitä meille Facebookissa!
LUE MYÖS:
