Juontaja Ellen Jokikunnas on muistellut mummoaan koskettavassa kirjoituksessa.
Monelle meistä isovanhemmat ovat näytellet tärkeää roolia elämässämme. Kun luopumisen hetki koittaa, voi se olla yksi vaikeimmista tilanteista, joita kohtaamme.
Sen tietää hyvin myös Ellen Jokikunnas, jolle muistot isoäidistä herättävät vahvoja tunteita vielä vuosia tämän poismenon jälkeen.
– Tänään on kulunut 20 vuotta siitä, kun mummoni Ellen Orvokki kuoli, Jokikunnas kertoo sosiaalisessa mediassa.
Jokikunnas muistelee, kuinka mummo asui hänen luonaan viimeisen vuotensa saattohoitopotilaana.
Tuolloin juontaja jätti kaikki silloiset työnsä ja keskittyi vain olemaan läsnä mummonsa kanssa. Jokikunnaksen mukaan se oli samalla elämän raskainta, mutta merkityksellisintä aikaa.
– Niihin kuukausiin mahtui valtavasti elämää. Nauroimme paljon, muistelimme, keskustelimme tuntikausia ja siirsimme perimätietoa sukupolvelta toiselle. Sain kuulla tarinoita, ajatuksia, runoja ja muistoja, joita en olisi kuullut keneltäkään muulta, Jokikunnas kuvailee.
– Mukana oli myös kuoleman todellisuus. Lääkkeiden pistämistä, valvottuja öitä ja hetkiä, jolloin mummon ahdistus oli käsinkosketeltavaa. Hän ei ollut valmis lähtemään, enkä minä ollut valmis luopumaan hänestä.
Pysäyttävä puhelu Terho-kodista
Ellen kertoo päivityksessään myös siitä, kuinka isoäiti vietti aikaa myös saattohoitoa Terho-kodissa Helsingissä.
Vaikka mummo asui lapsenlapsensa luona, hän kävi viikoittain Terho-kodin päiväsairaalassa tapaamassa lääkäriä ja viettämässä aikaa muiden kuolevien kanssa.
Jokikunnaksen mukaan päiväsairaala tarjosi mummolle paljon vertaistukea, joskin uusista, ihanista ystävistä joutui usein myös luopumaan.
Terho-kodilla mummo teki myös paljon käsitöitä, joista osan hän antoi lapsenlapselleen tämän omia tulevia lapsia varten.
Välittävä isoäiti neuloi kuitenkin myös värikkään torkkupeiton, jonka jätti saattohoitokodille muiden kuolevien piristämiseksi.
Peitto jäi kodille myös mummon poismenon jälkeen, kunnes löysi ihmeen kaupalla tiensä takaisin Jokikunnakselle.
– Muutama viikko sitten sain puhelun eräältä Terho-kodin jo eläkkeelle jääneeltä hoitajalta. Hän muisti mummoni, kertoi tarinoita heidän keskusteluistaan ja muisteli lämmöllä hauskaa ja upeaa taiteilijaa, Orvokkia, Jokikunnas kertoo.
– Sairaalan muutosten keskellä hän oli pelastanut juuri sen peiton, jonka mummo oli aikoinaan tehnyt. Hän halusi varmistaa, että peitto löytäisi takaisin luokseni.
Kuten Instagram-julkaisun kuvista voi päätellä, peitto löysi kun löysikin tiensä takaisin Jokikunnaksen kotiin, ja voi nyt lämmittää Ellenin ja Jari Raskin poikaa Ralphia viileinä kesäöinä.
Jos upotus ei näy, voit katsoa kuvat tästä.
Tärkeä teko
Ellen Jokikunnaksen kertomus isoäidistä, viimeisistä yhteisistä ajoista ja peitosta on koskettanut myös naisen seuraajia.
”Sä olet Ellen ihmeellinen nainen, ihana ihminen. Miten moni hoitaa mummon saattohoidon tässä maassa, ei teitä montaa ole. Miten tärkeä teko”, yksi kommentoija kirjoittaa.
”Ihana tarina ja kaunis peitto, jolla nyt niin paljon tunnearvoa. Hienoa, että se on edelleen kunnossa ja löysi tiensä takaisin luoksesi”, toinen sanoo.
”Hienoa yhteistä aikaa mummon kanssa. Torkkupeitto toi varmasti kaikki kauniit muistot kerrottavaksi perheellesi”, kolmas luonnehtii.
Moni on myös kehunut peittoa ja ajattelee mummon muiston kulkevan sitä kautta mukana Ellen Jokikunnaksen elämässä.
”Liikuttavan kaunis tarina mummostasi ja siitä, mitä hän sinulle merkitsi. Samalla se kertoo paljon myös sinusta ja arvoistasi. Ihanaa, että peitto löysi takaisin kotiin. Nyt mummosi voi peittonsa kautta halata teitä kaikkia kolmea”, eräs kommentoija sanoo.
”Ihana Ellen ja ihana mummo. Uskon vahvasti, että mummosi katselee sinua ja ajattelee ja nauraa kanssasi”, toinen kirjoittaa.
Liikuttava, lämminhenkinen ja kaunis tarina! Mitä sinä ajattelet tästä? Kerro siitä meille Facebookissa!
LUE MYÖS:
- Unelmia Italiassa loppuu – katsojilta vahva reaktio: ”itku tulee”
- Ellen Jokikunnas ja Jari Rask ihanissa kuvissa vuosien takaa
