Entinen Nasan tieteilijä väittää nähneensä kuoleman rajalla kolme kertaa samoja asioita, joita ei pysty selittämään.
Ingrid Honkala on meritutkija sekä entinen Kolumbian laivaston ja Nasan työntekijä.
Hän on kohdannut myös kuoleman kolme kertaa elämänsä aikana ja noina hetkinä hän on kokenut jotain selittämätöntä.
Nyt 55-vuotiaana kolumbialainen tieteilijä Ingrid Honkala on kirjoittanut kuolemanrajakokemuksistaan uutuuskirjan Dying to See the Light, jossa hän kertoo kolmesta elämäänsä mullistaneesta hetkestä kuoleman kynnyksellä.
Ensikosketus kuolemaan
Ensimmäisin ja häneen isoimman vaikutuksen tehnyt hetki kuolemanrajalla tapahtui Ingridin ollessa vasta 2-vuotias.
Hän kertoo pudonneensa pienenä tyttönä jäiseen vesisäiliöön, sillä aikaa, kun häntä vahtinut kodinhoitaja katseli televisiota toisessa huoneessa.
Kun hän oli hukkumaisillaan ja jäinen vesi oli saanut hänen henkensä salpautumaan, hän kuitenkin koki ”jotakin poikkeuksellista”.
Hän sanoi pelon yhtäkkiä vaihtuneen ”syvään tyyneyteen”.
– Paniikki katosi ja tilalle tuli valtava rauhan ja hiljaisuuden tunne, tieteilijä muistelee New York Postin mukaan.
– Tuntui kuin tietoisuuteni olisi irronnut kehostani.
Honkala kertoo, etteivät seuraavat muistot olleet enää ”fyysisestä maailmassa”. Hän kuvaili olleensa ”laajentuneessa tietoisuuden tilassa”, jonka ansiosta hän näki oman ”pienen ruumiinsa kelluvan elottomana vedessä”.
– [Minulla] ei ollut ajan tajua, ei pelkoa eikä ajatuksia. Sen sijaan oli syvä tieto siitä, että kaikki oli yhteydessä toisiinsa, hän sanoi.
– Tunsin olevani täysin yhtä elämän kanssa, aivan kuin rajat, jotka normaalisti määrittelevät keitä olemme, olisivat hälvenneet. Tuntui kuin olisin uppoutunut valtavaan viisauteen, joka oli täynnä rakkautta, selkeyttä ja rauhaa.
Yhteys äitiin
Honkala väittää myös tulleensa tietoiseksi asioista, jotka tapahtuivat vesisäiliön ulkopuolella, jossa hän pysyi tajuttomana.
Hän esimerkiksi kertoo tunteneensa, kuinka hänen äitinsä oli useiden katujen päässä matkallaan töihin.
– Muistan tunnistaneeni hänet ja ajatelleeni ’hän on äitini’, Honkala muistelee ja kertoo, kuinka pysyi kommunikoimaan äidilleen ilman sanoja.
– Sillä hetkellä meidän välillämme näytti olevan jonkinlainen kommunikaatio, ei puhuttujen sanojen, vaan tietoisuuden kautta.
Honkala uskoo, että tämä yhteys sai hänen äitinsä yhtäkkiä kääntymään takaisin, ja kiirehtimään kotiin pelastaakseen hänen henkensä juuri ajoissa.
Vuosia myöhemmin kertoessaan muistostaan äidilleen myös äiti sanoi kokeneensa täsmälleen samoja tuntemuksia.
Honkalalle läheltä piti -tilanne on muuta, kuin pelkkä lapsuusmuisto. Se jätti häneen pysyvän tunteen siitä, että tietoisuus on olemassa fyysisen kehon ulkopuolella.
Tämä uskomus tulisi vain vahvistumaan myöhemmin hänen elämässään.
Ei enää pelkää kuolemaa
Honkala kertoo kokeneensa tuon saman raukeuden tunteen uudelleen myös toistamiseen. Tällä kertaa hän oli jo aikuinen ja olosuhteet tapahtumalle olivat aivan toisenlaiset.
Nainen joutui 25-vuotiaana moottoripyöräonnettomuuteen, joka vei hänet jälleen lähelle kuolemaa.
52-vuotiaana hän koki jälleen saman tunteen keskellä leikkausta, jossa hänen verenpaineensa laski hälyttävän alas.
Vaikka jokainen näistä kokemuksista on ollut Honkalalle tavalla tai toisella traumaattinen, hän kertoo kokeneensa aina saman rauhallisen tietoisuuden läsnäolon, joka valtasi hänet taaperona vesisäiliössä.
Siitä hetkestä lähtien hän ei enää pelännyt kuolemaa.
– Kokemus osoitti minulle, että se, mitä kutsumme tuonpuoleiseksi, ei tuntunut lainkaan kaukaiselta paikalta, Honkala kuvailee.
– Se tuntui kuin olisi astunut syvemmälle todellisuuden kerrokseen, joka on fyysisten aistiemme ulkopuolella. Siinä tilassa tietoisuus tuntui valtavalta, älykkäältä ja toisiinsa yhteydessä olevalta.
Inspiroi uralleen
Kokemukset, joita Honkalalla oli lapsena ja nuorena ajoivat hänet lopulta tieteen alalle: hän halusi oppia ymmärtämään todellisuutta ja sen lainalaisuuksia tieteen ja tutkimuksen avulla.
Aikaisemmin hän kuitenkin piti hengelliset kokemuksensa yksityisinä ja keskittyi uraansa erikseen. Myöhemmin ja ajan myötä hänen näkökulmansa näiden kahden asian suhteen muuttui.
– Aloin ymmärtää, etteivät tiede ja hengellisyys välttämättä ole ristiriidassa keskenään, vaan ne saattavat yksinkertaisesti tutkia samaa mysteeriä eri näkökulmista.
Kokemukset saivat Honkalan myös muuttamaan ajatustaan siitä, mitä todella on olla ihminen.
– Kokemukset muuttivat käsitystäni elämästä itsestään. Sen sijaan, että näkisin ihmiset erillisinä, selviytymisestä kamppailevina yksilöinä aloin ymmärtää, että saatamme sittenkin olla fyysinen muoto tietoisuudelle kokea todellisuus.
– Tästä näkökulmasta kuolema ei tunnu olemassaolon lopulta; se tuntuu enemmänkin siirtymältä tietoisuuden jatkumossa.
Mutta mitä sinä ajattelet tästä? Mitä uskot, että meille tapahtuu kuoleman jälkeen? Kerro ajatuksistasi ja jatketaan keskustelua Facebookissa!
LUE MYÖS:
- Kuolleena 60 sekuntia ollut äiti kertoo mitä näki
- Kuolleena 45 minuuttia ollut rekkakuski kertoo mitä hän näki
