Turpoavat jalat tai nilkat: milloin hakeutua hoitoon

Jos olet huomannut jalkojesi tai käsiesi olevan monesti turvonneita, voi syynä olla lymfaturvotus. Tässä on kaikki tiedot etenkin leikkausten jälkeen yleisestä ongelmalta sen oireista sekä siitä, milloin on syytä hakeutua hoitoon.

Kaikki ihmiset kokevat elämänsä aikana välillä jotain outoja oireita, joille ei välttämättä edes löydy selitystä. Ihmiskeho on yhtä aikaa kiehtova ja monimutkainen kokonaisuus. Siinä missä joitkin oireet on helppo sivuttaa vain sattumanvaraisina tai harmittomina, on tärkeää myös osata kuunnella oman kehonsa varoitusmerkkejä.

Yksi ongelma, joka ei ehkä kuulosta kovin vaaralliselta, mutta voi häiritä siitä kärsivän elämää on turvotus jaloissa ja käsissä. Monet ihmiset kokevat turvotusta esimerkiksi raskauden aikana. Turvotusta voivat aiheuttaa myös kuumuus ja liiallinen suolan määrä, mutta taustavalla voi myös olla lääketieteellinen ja vakavampi syy.

Turpoavat kädet tai jalat

Etenkin käsien ja jalkojen kroonisen turvotuksen takana olevaa tilaa kutsutaan lymfaturvotukseksi, eli imuteiden vajaatoiminnasta johtuvaksi krooniseksi turvotukseksi. Turvotusta syntyy, kun imunesteen – eli lymfan – kierto häiriintyy ja kudoksiin kertyy nestettä.

Terveyskirjaston mukaan lymfaturvotuksen tai lymfedeeman yleisimpiä oireita ovat turvotus, joka katoaa sitä sormella painaessa. Turvotus voi myös laskea ja rauhoittua levon aikana. Joidenkin kohdalla turvotus on pahimmillaan illan aikana.

– Jalkojen turvotus, eli lymfaturvotus, syntyy tavallisesti nesteen kertymisestä kudoksiin. Turvotuksen ajankohta kertoo tärkeää tietoa sen syistä: se on usein tasaista aamulla ja pahempaa illalla, kertoo Vein Clinics –sivusto.

Tilanteen pahentuessa iho jäykistyy, paksuuntuu ja turvotus jää lopulta pysyväksi, jolloin raajasta tulee nesteen takia raskas ja kömpelö. Sairastuneen raajan muiden ihohaavojen parantuminen voi olla hyvin hidasta. Ihoon voi myös muodostua syylämäisiä kyhmyjä, joita kutsutaan pakydermaksi. Pahimmillaan hoitamaton lymfaturvotus voi edetä elefantiaasiksi, jossa raaja poimuuntuu epämuodostuneena ja kynnet voivat jopa hautautua poimujen alle.

Mistä se johtuu?

Kaikkein yleisin syy länsimaissa imunestekierron häiriöihin liittyy syövän hoidossa tehtyihin leikkauksiin sekä sädehoitoihin. Syöpähoidoissa imusolmukkeisiin kohdistuu sädetystä, joka altistaa niitä turvotukselle.

Etenkin yläraajan lymfaturvotuksista noin 20-40 prosenttia tapauksista on rintasyöpäpotilaita, joilla on poistettu kainaloiden imusolmukkeita. Alaraajan lymfaturvotus taas kehittyy jopa 50% potilaista nivusten pinnallisen imusolmukkeen poiston jälkeen.

Myös ylipaino altistaa lymfaturvotukselle lisäten sen riskiä ja voi olla koko sairauden ainoa syy. Ylipaino altistaa myös diabetekselle sekä ruusuinfektiolle, jotka vaurioittavat imusuonia entisestään.

Lymfaturvotuksen hoito

Valitettavasti lymfaturvotukseen ei ole olemassa toistaiseksi mitään parantavaa hoitoa. Sen oireiden etenemistä voi kuitenkin estää päivittäisellä ja pysyvällä kompressiohoidolla, joka tapahtuu kompressiositeellä tai tukisukalla tai -hihalla.

Vaivan ehkäisynä on tärkeä välttää pitkiä jaksoja liikkumattomuutta. Myös tietyt asennot, kuten jalat ristissä istuminen voivat asettaa painetta lymfateille ja siksi tärkeää onkin pitää välillä taukoja ja vaihdella asentoa.

Ylipainoisten potilaiden kohdalla myös painonpudotuksella voi olla positiivisia vaikutuksia oireisiin.

Milloin hakeutua hoitoon

Aina jos raajan turvotukseen liittyy turvotuksen lisäksi hengenahdistusta tai rintakipua, on potilaan syytä hakeutua pikaisesti hoitoon. Samaten jos turvotukseen liittyy kuumotusta tai punoitusta, on asia parempi käydä tarkistamassa päivystyksessä.

Mikäli turvotus on alkanut äkillisesti, siihen ei vaikuta olevan selkeää syytä ja oireet ovat toispuolisia on tärkeä hautua hoitoon mahdollisimman nopeasti. Tällöin taustalla voi olla myös laskimotukos.

Kireät vaatteet voivat pahentaa oireita. Mikäli olet epävarma tilanteestasi tai epäilet jotain yllä mainituista seikoista omalla kohdallasi turvotuksen takia, on aina parempi selvittää asia lääkärin vastaanotolla.

LUE MYÖS

 

Lue lisää aiheesta...