Toimittaja ja juontaja Tuomas Enbuske on laukonut suorat sanat siitä, mitä mieltä hän on koululiikunnasta.
Tuomas Enbuske on monille tuttu henkilö joko televisiosta tai radiosta. Aina 2000-luvulta saakka journalismia tehnyt mies on tunnettu myös kovista mielipiteistään, eikä juuri mikään aihe ole poissuljettua.
Torstaina 4. joulukuuta Enbuske otti vahvasti kantaa koululiikuntaan tuoreessa Instagram-julkaisussaan. Hänen mielestään koululiikunnan voisi lakkauttaa kokonaan.
”Olen sitä mieltä, että koululiikunnan voisi lakkauttaa kokonaan. Tai ketään ei ainakaan pitäisi pakottaa joukkueliikuntaan,” mies aloittaa ytimekkäästi.
”Mutta koska opettaja itse on ollut innokas liikkuja lapsesta saakka, hän kuvittelee, että jokaisen lapsen sisällä asuu tyyppi, joka haluaa pelata jalkapalloa. Mutta kun ei löydy. Eikä pidä löytyä.”
Enbusken mukaan ihmisten ja koululaisten yksilöllisyyttä tulisi kunnioittaa, eikä jokaisen tarvitse olla urheilullinen. Vaikka koululiikunnan tarkoitus olisikin hyvä, se saattaa hänen mukaansa viedä monilta liikunnan ilon vuosikymmeniksi.
Vähemmän pesäpalloa
Enbuske kirjoittaa Instagramissaan myös neuroepätyypillisyyden vaikutuksista koululiikuntatunneille osallistumiseen. Hän kuvailee, kuinka tällaisilla henkilöillä ”jalat ja kädet eivät aina mene ihan sinne, minne niitä käsketään,” ja että ”neuroepätyypillisen elämä tapahtuu paljon enemmän pään sisällä”.
Neuroepätyypillisyydellä tarkoitetaan henkilöitä, joilla on esimerkiksi ADHD tai jotka kuuluvat autisminkirjolle.
Toimittajan mukaan nämä ”älykkäät” ja ”ajattelevat” henkilöt voitaisiin ryhmäliikuntatuntien sijaan käydä esimerkiksi arkkitehtuurikävelyllä.
”Sähkö, viemärit, netti, tietokone, kännykkä, auto ja natsien enigma-koodin murtaminen. Kaiken tämän keksi neuroepätyypillinen. Ja ne olisivat jääneet keksimättä, jos tyypit olisivat olleet pelaamassa pesäpalloa,” Enbuske perustelee.
Mies kuitenkin muistuttaa, että kannattaa pohjimmiltaan kaikkia kannustamaan lapsia liikunnan iloon, vaikka itse haluaa liikkua vain yksin.
Suomen opetushallitus on Enbusken kanssa eri linjoilla. Opetushallitus kertoo verkkosivuillaan näkemyksestään muun muassa liikuntatuntien sosiaalisesta merkityksestä.
”Liikuntatunneilla korostuu yhdessä tekeminen. Erilaiset toiminnot, kuten leikit, toimintaradat, pien- ja viitepelit tai muu harjoittelu pienryhmissä edellyttävät kaikki joko oman toiminnan suhteuttamista toisten toimintaan tai työskentelyä yhteisen tavoitteen eteen,” verkkosivuilla kerrotaan.
Sivuston mukaan koululiikunnalla ja liikunnalla ylipäätään on olennainen tehtävä lapsen myönteisen minäkuvan muodostumiseen. Saman toteaa myös UKK-instituutti, joka tosin muistuttaa positiivisten liikuntakokemusten tärkeydestä.
”Hyvin suunniteltu liikunta voi myös vahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa. Tämä edellyttää kuitenkin hyvien kokemusten ja palautteen saamista liikunnasta – muuten liikunta saattaa olla jo pienelle lapselle ikävä kokemus ja se voi jopa estää lasta innostumasta liikunnasta,” sivustolla sanotaan.
Tarpeeksi liikuntaa?
Viime vuosina on myös saatu paljon tutkimustietoa siitä, kuinka lapset ja nuoret liikkuvat Suomessa yhä vähemmän vuosi toisensa jälkeen.
Liikuntasuositusten mukaan kouluikäisten eli 7–17-vuotiaiden nuorten tulisi liikkua päivittäin ainakin tunnin verran. Nyt 4. ja 5. luokkalaisista alle puolet ja 8.–9. luokkalaista alle kolmannes liikkuu tarpeeksi.
Yhdeksi ratkaisuksi lasten ja nuorten liikkumattomuuteen onkin ehdotettu koululiikunnan painottamista tai lisäämistä.
Myös tätä näkökulmaa tuotiin esille Enbusken päivityksen kommenteissa.
”Olen täysin toista mieltä koululiikunnasta. Minusta sitä pitäisi olla joka päivä koko peruskoulun ajan. Ei todellakaan pakonomaista kilpajuoksua, vaan kaikenlaista liikkuvaa toimintaa, jotta lapsille ja nuorille kasvaisi nimenomaan liikunnan ilo ja halu,” eräs kommentoija kirjoittaa.
”Jos lapset tottuisivat siihen, että liikkuminen kuuluu elämään niin kuin syöminen, niin saattaisi olla iloisia pyöräilijöitä enemmän aikuisena.”
Liikkuminen on kiistämättä osa tasapainoista elämää ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Toisaalta se, miten esimerkiksi koululiikuntaa järjestetään, voi vaikuttaa paljon lasten suhteesta liikuntaan.
Oppilaiden onnistumisen kokemukset liikuntatunneilla, kannustaminen sekö yksilöiden erilaisuuksien huomioiminen ovat varmasti lasten liikkumisen lisäämisen ytimessä.
Mutta mitä sinä ajattelet Enbusken kommentista? Kerro siitä meille Facebookin kommenteissa!
LUE MYÖS:
